Valparaiso on sekavan näköinen paikka, joka puolella törkyä ja töherrystä. Hostal, johon majoituin sijaitsee kyllä hienojen näköalojen korkeuksissa, mutta sieltä on tultava alas portaita, joissa porukkaa istuu ryyppäämässä. Kun varasin majoitusta, kerrottiin että hostal sijaitsee 550 metrin päässä keskustasta. Se ei ole paljon, mutta näissä olosuhteissa liikaa. Kun portaita laskeutuu aukiolle, siellä kuhisee elämä. Kerjäläisiä, laitapuolen kulkijoita ja jos jonkinlaisia hörhelöitä näkyy sen verran paljon, että en tunne oloani turvalliseksi.
Yritin jo yhteen kertaan lähteä omin päin kiertelemään, mutta katsoin parhaaksi luopua ajatuksesta ja osallistua opastetulle kävelykierrokselle.
Rakastan turisteja – Miten tähän on tultu?
Lähdin ns. ilmaiselle kävelykierrokselle. Oli mukavaa, kun kukaan ei kolmeen tuntiin muistuttanut varovaisuudesta. Tämä johtui siitä, että ympärilläni oli 24 muuta turistia. Hetken ajan ihmettelin muutosta itsessäni. Yleensä reissuilla katselen paikkoja sillä silmällä, että missä on paikallisia, nyt yhtäkkiä amerikkalaiset turistit tuntuivat niin puoleensavetäviltä. Hetken ajan tuntui, että rakastan turisteja.
Tämäntyyppiset ilmaiset kävelykierrokset ovat yleistyneet monissa kaupungeissa, myös Euroopassa. Ilmaisia ne eivät tietenkään ole. Retken alussa ja lopussa kerrotaan, että kierros tehdään vapaaehtoisvoimin ja toivotaan kymmenen dollarin juomarahaa. Sen antaminen on vapaaehtoista, mutta toivottavaa. ”Annat sen minkä arvoiseksi koet kävelyn.”
Hyvää tienistiä nämä oppaille tarkoittavat. Tällä päivän ensimmäisellä kierroksella oli mukana 25 turistia, toinen kierros oli iltapäivällä. Chilessä keskipalkka on alle 700 dollaria kuukaudessa.
Ei siinä mitään. Opas oli loistava ja puhui hyvää englantia. Tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuin englanninkieliselle retkelle. Aiemmin retket ovat olleet kaksikielisiä, eikä se ole toiminut kovin hyvin.
Opas kertoi, että Panaman kanavan avaamisen jälkeen Valparaison taloudellinen vaikutusvalta väheni, kun alusten ei enää tarvinnut kiertää Kap Hornin kautta. Tuolloin Valparaiso oli merkittävä välipysähdyssatama. Nyt asiaa yritetään paikata turismilla ja siihen asetetaan paljon odotuksia.
Valparaison tarinat leviävät kaikkialle mihin vaan voi maalata
Paljon onkin tarinoitavaa. Muraalit peittävät seinät ja graffiteja joka puolella. Muraalit ovat hienoja, taideteoksia. Mutta kaikenlaiset töhryt ja yleinen roskaisuus saavat aikaan suttuisen vaikutelman.
Turistialueella kaiketi siivotaan, mutta heti sen ulkopuolella on toinen meininki. Oma lukunsa ovat kulkukoirat, jotka eivät tietenkään korjaa jätöksiään. Niinpä liukumiinoja saa varoa niin turisti- kuin muillakin alueilla.
Muraalien vastustajiakin löytyy. Kuvan valkoinen talo on yksi niistä. Sitä tutkaillessa opas naurahtaa: ”Aika paljon rahaa kuluu jatkuvaan uudelleen maalaamiseen. Muraalitaiteilijoiden työtä kunnoitetaan ja sen vuoksi muraaleja ei sotketa. Niiden päälle ei maalata uutta, ainakaan heti.” Jotkut ravintolat ja yritykset ovatkin päätyneet tilaamaan muraalin. Niin on helpompi. Usein nämä tilatut muraalit sisältävät kohteeseen liittyvän tarinan.
Muraalien taiteilu aloittaan jo kouluaikoina. Ensin maalataan ilmaiseksi. Sittemmin joku saattaa tilata maksusta. Onpa niitäkin, jotka ovat päätyneet kansainvälisille markkinoille.
Miksi talot maalataan eri väreillä Valparaisossa
Opas kertoi kolme tarinaa, joista voi valita omasta mielestään osuvimman.
Valparaiso on alkujaan kalastajakylä ja kalastajat halusivat maalata talonsa saman väriseksi kuin veneensä.
Purjehtijat käyttivät ylijäämämaalin taloihinsa.
Valparaisoa pidetään boheemialueena ja se tarkoittaa reippaanlaista ryyppäämistä. Juovuksissa on helpompi löytää kotiin värin mukaan.
Vapaapalokunta Valparaisossa
Kun katselee sähköjohtojen sekamelskaa kaduilla ja taloissa ei voi olla miettimättä mitenkähän usein täällä syttyy sähköpaloja. Opas kertoi, että palokunta toimii vapaaehtoisvoimin. Se saa avustusta paikallista ja joskus myös kunnalta. Rahaa kerätään myös arpajaisilla, opas kehottikin ostamaan arvan aina kun kohdalle sattuu. Hän antoi ymmärtää, että tämä vapaapalokunta on parempi vaihtoehto kuin kunnan organisoima. En kyllä ihan ymmärtänyt miksi.
Valparaison portaat
Aika harvassa ovat portaat, joissa ei olisi maalausta. Yhdet näimme. Talon omistajat olivat kyllästyneitä jatkuviin ihmisvirtoihin. Kun maalauksia ei ole, ei ole niiden katselijoitakaan.
Tässä muutamia porraskuvia.
Heh, oma näkemykseni on jokseenkin erilainen. Minusta kaupungin muraalit ovat todella hienoja. Myöskään vastaan ei tullut jengiä ryyppäämässä ja kun vietimme kaupungissa myös uutta vuotta, niin eipä siellä humalassa olevia ihmisiä näkynyt edes ilotulituksen aikaan. Siistimpää juhlinta siis esimerkiksi Suomeen verrattuna. Jutun lopussa tosin totesit muraalit hienoiksi, joten ehkä et viitannut niihin töhryillä.
Kyllä, olen samaa mieltä! Hienoja muraaleja löytyi joka puolelta. Kun saan järkkärin tyhjennettyä, lisään kuvia blogiin. Mutta sitä töhryä ja roskaa oli vaikka millä mitalla eri puolilla kaupunkia. Siihen oli vaikea tottua.
Kävin myös satama-alueella, joka on ilotulituksen päänäyttämö, ymmärtääkseni. Se alue oli siistiä, samoin kuin sen ”turistipolun” ympäristö. Mutta kauas ei tarvinnut lähteä niiltä hoodilta, kun olosuhteet muuttuivat. Esimerkiksi hostallini oli noin puolen kilsan päässä satamasta, rinteessä (hieno näköala), jonne täytyi kiivetä ylämäkeen, helpoiten rappusia myöten. Se ympäristö oli kuin toisesta maailmasta.