Cerro Leonesissa kahden ja puolen tunnin ohjattu Cavernas del viejo volcan -kierros sisälsi kiipeämistä ylös kiviseen linnakkeeseen, kasveihin tutustumista, maisemien ihailua ja loppuhuipentumana luolaan ryömimisen.
Vanhimmissa luolissa on asunut alkuperäisväestöä 8000 vuotta sitten. Seinillä on luolamaalauksia, niin himmeitä, että juuri ja juuri näkyivät.
Paria ensimmäistä luolaa katselimme seisaallaan ulkoilmassa, mutta viimeiseen kolmanteen jouduimme konttaamaan sisään. Pidemmät ja pulskemmat ihmiset hivuttautuivat vatsallaan ahdasta käytävää myöten. Kun silmät tottuivat, luolan perällä näkyi pienen pieni maanalainen järvi. Osa intoutui maistelemaan vettä, osa kokeili kädellä ja Mummo roiskutteli.
Opas sammutti lamput ja puolen minuutin täydellinen pimeys ja hiljaisuus oli monelle elämys. Suomalaisena olen tottunut kumpaankin, mutta kuuliaisena kuulostelin verisuonteni kohinaa.
Miksi nimi Cerro Leones – leijonien kukkula
Sitä ehdin jo ihmetellä miksi puhutaan leijonien kukkulasta (vapaa käännös). Mennessä katselin ympärilleni etsien leijonan muotoja maastossa. Ei näkynyt. Opas kertoi, että aikoinaan puumia luultiin amerikkalaisiksi leijoniksi. Siitä nimi.
Avauskuvassa tämän viikon opettajani Eleonora kanssani lähdössä kierrokselle.
Cerro Leones, Cavernas del viejo volcan, Bariloche, Argentiina
Puuma olisikin hienoa joskus nähdä. Vielä ei ole tulllut vastaan, tuntuvat olevat niin ujoja, että näkeminen on erittäin hankalaa. Torres del Paine taitaa tarjota siihen parhaat mahdollisuudet ja ilmeisesti Pantanalissakin sellainen oikein hyvällä tuurilla voi tulla vastaan.
Joku oppaista sanoi, että saa olla onnellinen jos puuman näkee. Se on harvinaista kuulemma.