Taisin jo mainita, että koulu järjesti minulle perhemajoituksen. Se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin hotelli. Näin saisin paremmin kosketuksen paikalliseen kulttuuriin.
Olen Anan ja Leonardon luona. Sukulaisia on kosolti, en oikein tiedä kuka kukin on.
Leonardo, Leo on eläkkeellä oleva lääkäri, joka työuransa aikana selvitti kuolinsyitä oikeuslaitoksella. Ana, vaimo – en oikein saanut selvää – mutta ilmeisesti tekee kotityötä. Hän on puhunut moneen kertaan silittämisestä, ehkä siksi että olivat lomalla neljä päivää ja nyt pyykkää. Pyykkään minäkin, nyt kun on mahdollisuus konepesuun, ja siksi Ana varmaan kyselee minun silittämisestäni. No joo, vaatteeni eivät ole silitettävää laatua, rinkassa rypistyvät kuitenkin. (Jälkeenpäin tulin huomaamaan, että Ana silittää joka aamu kasapäin pyykkiä, se on hänelle tärkeää.)
Aluksi ajattelin, että Melipalissa sijaitseva majoitukseni on liian kaukana kaikesta. Barilochen keskustaan on noin neljän kilometrin matka. Neljä kilometriä ei ole normaalisti mitään, mutta nämä tiet eivät kutsu kävelemään.
Melipal on Barilochen vanhimpia lähiöitä (barrio). Täällä näyttäisi olevan enemmän paikallisväestöä. Ei kaiu englannin kieli niin kuin keskustassa. Eli hyvä paikka kuitenkin.
Terveystietoa pakkauksiin tämän viikon alusta – Argentiina
Koulun vieressä on ravintola Federico, joka ainakin iltapäivällä viiden maissa oli turvoksissa paikallisista. Hehän nauttivat silloin jotain – yleensä makeaa – jolla pärjää iltaruokaan asti. Minä söin salaattia ja join ”kohtuudella” – listalta punaviiniä.
Täällä ei ”hauskuus” lopu. Toissapäivänä kuljettaja kuroi yön pimeydessä umpeen aikataulua sellaisella vauhdilla, että pientareet rusahtelivat. Bussissa, samalla kun pelkäsin henkeni edestä, popsin vaarallisen oloisia eväitä. Joka ikisessä paketissa oli varoituksia sisältää ”paljon sokeria, suolaa, kolestrolia jne”.
Leo kertoi, että tämän kuun alusta tuli pakolliseksi laittaa elintarvikepakkauksiin tieto haitalliseksi ajatelluista pitoisuuksista eli korkeat sokeri-, suola- ja kaloripitoisuudet – ja myös viinin ja oluen vaarasta terveydelle. Siksi tuo ”kohtuudella” -otsikko ruokalistalla.
Sokeria mätetään joka paikkaan. Kun tilaan mustaa kahvia, varmistavat moneen kertaan, etten halua sokeria.
Täälläkin on rajoituksia alkoholin myynnissä kuten Suomessa. Kun tulin Barilocheen yömyöhään, Leo pyöräytti minut marketin kautta, jotta saisin oluen pitsani kanssa. Myyjä osoitteli kylttiä, jossa sanottiin, että alkoholia ei saa myydä kello 23 jälkeen. Sen jälkeen kilautti rahani kassaan ja elekielellä kehotti minua laittamaan olutpullon kainaloon, kun menen ulos kaupasta.
Mielestäni on varsin hyvä, että sokeri- ja suolamäärät on selkeästi merkittynä pakkauksiin, näin voisi olla selvemmin Suomessakin. Tuo sokerin määrä, mikä monessa paikassa kahviin (tai teehen) lykätään, on kyllä hämmästyttävää. Useamman kerran on jäänyt juoma sen vuoksi juomatta.
Olen katsellut miten paljon sitä sokeria ammennetaan kuumiin juomiin. Paljon. Itse juon mustana ja olen tyytyväinen, kun täällä sokeri on erikseen joko pussissa tai sokerikossa.