Enpä tiennytkään olevani viimeisen toivon maakunnassa (Provincia de Ultima Esperanza) ennenkuin luin kartasta, jonka sain kun eilen osallistuin kokopäivän retkelle Torres del Painen kansallispuistossa.
Tulin tänne Puerto Natalesiin bussilla Punta Areanasista. Tällä kertaa lyhytkestoinen bussimatka, vain kolmisen tuntia.
Sade ja paikallinen mies pöytä kainalossa saattelivat minut Hostal Bernarditaan, jonka piti olla 260 metrin päässä Bus-Surista. Kuten aiemminkin on käynyt, google osoittaa bussiaseman sijaan toimiston. Tälläkin kertaa matkaa oli paljon enemmän, mutta kävelymatka kuitenkin, sillä Puerto Natales on pieni ja kompakti kaupunki. Ja kyllä! Mies kantoi kainalossaan pikku pöytää ja kertoi olevansa tulossa vankilasta. Sen näköinen rakennelma näyttikin olevan bussiaseman vieressä. Hetkisen mietin, onko vanki vapaalla vai mikä, mutta olin ymmärtäväni, että hän opettaa puutöitä vangeille. Joka tapauksessa sain seuraa aina Hostal Bernarditan ovelle asti.
Puerto Natales on vaeltajien tukikohta
Pienen hetken ajan olin toiveikas, että aamuseitsemän siirtymisiä kansallispuistoon ei tarvittaisi. Katselin netistä Torres del Painen majoitusvaihtoehtoja. Kaikki olivat vähintään 700 euroa yöltä. Sellainen ei millään mahdu viidenkympin yöbudjettiini. Tuokin on ylittynyt koko ajan.
Kaupunki elää turismista. Se on helppo havaita, kun liikkuu kaupungissa. Hostal toisensa vieressä. Kielten kirjo on laaja.
Tänään juttelin aamiaisella vaeltamasta kotiin Seattleen lentoa odottavan miehen kanssa. Hauska aloitus: hän tuli kännykkänsä kanssa pöytäni viereen. Kuukelikääntäjässä oli teksti, jossa hän sanoi, ettei halua olla epäkohtelias, mutta ei osaa espanjaa. Kuka suomalainen pahoittelisi sitä, ettei puhu aamiaishuoneessa. Hän oli niin onnellinen, kun kuuli että puhun myös englantia. Oli kuulemma ollut aika lailla hukassa kun ei osannut espanjaa.
Saksalaisia on paljon. Aamuisin lähtevät vaellukselle kovaan ääneen kailottaen. En tiedä onko tekemistä sen kanssa, että saksalainen Hermann on noin sata vuotta sitten aloittanut lammastalouden täällä. Hän toi lampaita Falklandin saarilta ja siitä kuulemma lähti lampaidenkasvatus. Nykyään on kuulemani mukaan siirtynyt englantilaisille.
Lohta lautasella – Puerto Natales
Kun saavuin Puerto Natalesiin oli tietenkin nälkä. Kerrankin ravintolan valinta oli helppo: joku antoi vinkin, nyt en muista oliko FB-kaverini vai blogissa ollut viesti, mutta jäi mieleen kun hän kertoi saaneensa elämänsä parasta lohta Puerto Natalesin Afrigonia-ravintolassa. Totta puhui, erinomaista oli!
Laskua maksaessani olin mielissäni siitä että tipit on valmiiksi ehdotettu ”propina sugerida”. 10 prossaa laskun loppusummasta ja tarjoilija kysyi haluanko maksaa tipit. Harva kai siihen oikeasti vastaa ”en”. Tämä käytäntö on ollut tähän mennessä kaikissa ravintoloissa. Helpottaa turistina oloa, kun ei tarvitse miettiä paljonko jättää ja missä muodossa.
Tuo tippiasia on kyllä totta, helpottaa ilman muuta. Yleisesti on aina enemmän tai vähemmän hankalaa pohtia, mikä on sopiva määrä tippiä. Itse en Patagoniassa tainnut kertaakaan syödä lohta, olisi ilmeisesti pitänyt… Ja tuo on totta, kallista on majoitus Torres del Painessa ja kuulostaa siltä, että hinnat vain nousevat.
Lohta täällä on tarjolla joka puolella. Huomasin, että on myös sitä pink salmonia eli kyttyrälohta.