Päädyin varaamaan päiväretken Torres del Painen kansallispuiston alueelle, sillä halusin nähdä edes osan tuosta valtavasta Chilen ja Argentiinan rajamaastossa olevasta kansallispuistosta.
Oppaamme Victor kävi noukkimassa jokaisen omasta majapaikastaan. Se oli helpotus minulle, kun en haluaisi aamukuudelta vaellella pitkin pimeitä katuja bussiasemalle. Matka ei ole pitkä, mutta kuitenkin. Syystä tai toisesta, varmaan siksi, että kaikki on etäällä, bussit mielenkiintoisiin kohteisiin lähtevät jo 7.00.
Tämäkin retki oli 6.30 – 19.30. Tosin tulimme takaisin jo ennen iltakuutta. Kuljettaja kaasutteli kippuraisilla teillä huomattavaa ylinopeutta. Istuin etupenkissä, josta oli hyvä näkymä sekä maisemiin että mittariin. Kerran viidenkympin alueella bongasin 82 kilsan tuntivauhdin.
Cerro Castillo
Ensimmäinen kohde oli Cerro Castillo – tekninen tauko, vessat ja shoppailua. Lisäksi kuljettaja pyöräytti meidät lammastilalla. Victor osoitteli rakennusta ja kertoi lampailta kerittävän turkin. Hänen englantinsa oli samankaltaista jota täällä puhutaan, vaikeasti käsitettävää. Siitä kehketyi hölmöä keskustelua, kun aasialaiset luulivat, että lampailta leikataan korvat. Ear ja hair ovat vaikeita sanoja, varsinkin kun espanjaa puhuvilla on vaikeuksia h-kirjaimella alkavien sanojen kanssa (J on asia erikseen).
Uskomattoman sinisiä järviä
Olen aina kuvitellut, että Patagonian järvien väri on kuvakäsitelty, mutta ei ole. Aivan uskomattomia värejä, niin vahvoja. Missään ei näkynyt yhtäkään uimaria. Yhdestä järvestä kokeilin lämpötilaa. Se oli suunnilleen Suomen kesän vedenlämpö. Victor kuitenkin sanoi, että uida siitä syystä, että vesi on kylmää. Olen kyllä ymmärtänyt, että kansallispuiston alueen järvissä ei saa uida. Jotain Victor mainitsi varmaan virtauksista ja mikäli yhtään ymmärsin, järvet voivat olla 600 metrin syvyisiä. Myöhemmin hän kertoi, että viranomaiset ovat järjestäneet uimakouluja uimahalleissa (hän kyllä puhui altaista). Täyttyypä kuukeloida asioita jossain sopivassa välissä.
Palanutta metsää
Vuonna 2011 paloi metsää, jonka jäljiltä näkyy rankoja siellä täällä, aika laajojakin alueita välillä. Victor kertoi, että kaikki eivät ole vahingossa palaneita, vaan aikoinaan omistajat saattoivat polttaa puustoa. Nykyään se on kielletty. Osa alueista on yksityisomistuksessa.
Eurooppalaisten nimeämiä paikkoja
Alkuperäisväestö ei antanut nimiä paikoille, vaan kaikki paikat on nimennyt valkoinen väestö. Ohi vilahtaa Dorotea niminen vuori. Hermann, saksalainen joka toi lammastalouden Patagoniaan, nimesi vuoren tyttärensä Dorotean mukaan. Varmaan muitakin hänen lastensa mukaan nimettyjä löytyy. Hänellä oli kolme lasta: Herman, Dorotea ja Luisa.
Milodón luolat
Vielä ennen hotelleihin palaamista kävimme yhdessä Milodònin luolista. Tutkimusmatkailija Hermann Eberhard löysi 1896 jättiläislaiskiaisen nahka- ja luujäänteitä kyseisestä luolasta.
