Yksin matkaan lähtiessä tulee eteen monenlaista varmistettavaa. Kaikelle täytyy olla back-up, kun ei voi saada apua reissukaverilta. Minut on peloteltu kangistuneeksi muun muassa sillä, että saatan joutua ryöstön kohteeksi. Eikä varmaan aiheettomasti, sillä Ulkoministeriön matkustustiedotteissakin tämä uhka tulee esiin.
Ote Ulkoministeriön matkustustiedotteesta Argentiinan osalta.
”On suositeltavaa pitää mukana pientä summaa käteistä, jonka voi ryöstötilanteessa luovuttaa, ettei ryöstäjä hermostu jäätyään tyhjin käsin.”
Niin, siinäpä se. Jos kukkaro ja kännykkä menee, mitä teen. Kännykkä on näistä kahdesta pahempi, sillä sen häviäminen lamauttaa matkailijan toiminnot täysin. Pilvestä palauttaminen pelastaa kännykän tiedot, mutta sitä ennen on hankittava uusi kännykkä. Joku ehdotti, että otan mukaan vanhan kännykän varalaitteeksi – siis varastettavaksi. Saatan niin tehdäkin. En kyllä tosin tiedä miten sellainen toimisi käytännössä bloggaajan näkökulmasta.
Rahaa seinästä – luottokorttien kanssa toimiminen
Naapuri palasi äskettäin Ecuadorista. Hän kertoi joutuneensa pulaan, kun MasterCard ei toiminutkaan, ei automaatissa eikä pankissa. Matkatoimisto lopulta lainasi hänelle käteistä. Omatoimimatkailijana jään tämänkaltaisen avun ulkopuolelle. Pankista kehottivat ottamaan kaksi luottokorttia mukaan, eri yhtiöistä varmaan tarkoittivat, vaikka eivät sitä ääneen sanoneet. Lisäksi pankki kirjasi tietoihini, että matkustan Etelä-Amerikkaan. Varmaan hyvä tieto heille, jos tulisi jotain epätietoisuutta tilinostoissa.
Kun itse olin joitakin vuosia sitten Ecuadorissa ja tilaamassa retkeä, muistaakseni Amazonille, retken järjestäjä toivoi käteismaksua luottokortin sijaan. Eihän minulla sellaisia taskurahoja ollut, mutta automaatti oli lähistöllä. Se kuitenkin sijaitsi kadulla eikä sisällä pankkisalissa, ja siitä syystä toimistovirkailija käveli kanssani yhtäjalkaa nostamaan rahaa. Niin kuulemma oli turvallisempaa.
Valuuttakurssien kanssa tarkkana
Yksi hankaluus on aina reissatessa tullut eteen, varsinkin silloin kuin vaihtaa maata nopeassa tahdissa. Erilaisten valuuttakurssien kanssa saa olla tarkkana.
Etelä-Amerikan matkailusivustoja selatessani olen ällistellyt hintoja. Voiko joku retki maksaa noin paljon! Sitten jossain vaiheessa huomasin, että kyseisin maan valuutasta käytetään dollarin merkkiä. Hinta ei ollutkaan USA:n dollareissa. Pankkioppaassa kerrotaan miksi näin on.
Eräästä muinaisesta matkasta viisastuneena yritän asettaa itseni rahamaailman kartalle Forexin valuuttalaskimella ja selvittää etukäteen mitä vaikkapa satanen paikallista rahaa tarkoittaa. Siis noin suunnilleen, sillä inflaatio laukkaa monissa maissa.
Argentiinassa sata pesoa (ARS) on noin 0,60 euroa,
Chilen sata pesoa (CLP) taas on jotakuinkin 0,12 euroa ja
Uruguayn sata pesoa (UYU) on 0,28.
Tämän etukäteen rahan arvon selvittämisen opin, kun saavuin lennoista väsyneenä ja malariapilleistä pyörryksissä Gambiaan. Kaveri ei jaksanut lähteä syömään, minä jaksoin. Kun sitten vatsa täynnä tulin huoneeseen, kaveri kyseli kokemuksia ja muistinko antaa tippiä. Muistin hyvinkin. Kun siinä aikamme pähkäilimme valuuttoja, huomasin antaneeni opettajan kuukausipalkan verran tippiä. Paljonhan se ei suomalaiselle ollut, mutta mutta… Sittemmin saimme kuulla eräässä pikkukylässä opettajapulasta. Opettajat ovat lähteneet kaupunkiin turistien tarjoaman leveämmän leivän perään. Tolkkua siis tarvitaan siinäkin mielessä, että ohjaa ne itsestä pieniltä tuntuvat rahavaransa oikeaan kohteeseen.
Sulkupuhelinnumerot muistiin
Eli mukaan useampi kortti, eri luottokorttiyhtiöiden luonnollisesti. Ja sulkupuhelinnumerot ja pankkikoodit johonkin paikkaan mistä ne löytyvät hätääntyneenäkin. Hyvä harjoitella myös.
Lissabonissa kun matkakaverilta vietiin lompakko, se ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvitteli saada hätäpäissään sulkua aikaiseksi, vaikka kännykkää ei edes viety, ainoastaan lompakko. Kaverin kännykän yhteystiedot olivat Suomen käytön mukaisia ja ulkomailla soittamisen numeromuoto puuttui. Sulkunumerossa ulkomailla tarvittavaa plus-merkkiä ei meinannut löytyä millään kaverin ikivanhasta kännykästä.
Vakuutukset syyniin
Ensi-istumalta tulee ajatelleeksi, että onhan minulla vuosimatkavakuutus. Niin, ja on useistakin, sillä sekä kotivakuutukseeni että luottokorttiini on liitetty matkavakuutus.
Tarkemmin tutkittuani huomaan, että niiden vakuutusajat vaihtelevat. Toinen kattaa 45- ja toinen 90-päivän pituisen matkan. Hyvä niin, ajattelen ensiksi, sillä jos olisi vain tuo kotivakuutukseen liitetty 45-päivän matkavakuutus, olisin joutunut laajentamaan vakuutusaikaa. Ehdin jo kysellä vakuutusyhtiöltä pidennyksen hintaa ja meinasi leuka loksahtaa rinnuksille, kun kuulin että lisäviikot maksaisivat rutkasti enemmän kuin koko vuoden vakuutusmaksu.
Sitten seurasi se todellinen yllätys!
Kun tarkemmin tutkin luottokorttiini liitettyä matkavakuutusta sieltä löytyi lause:
” The Insurance is valid on trips abroad lasting a maximum of 90 days or 35 days depending on bought/valid tickets. (A detailed definition can be found in clause 4. Period of validity of the insurance).”
Ota siitä nyt sitten selvää!
Otin selvää ja kävi ilmi, että minun olisi pitänyt tilata ja maksaa luottokortillani samalla kertaa meno- ja paluulippu, jotta tuo 90 päivän vakuutuksen kesto olisi voimassa. Käytännössähän se on mahdotonta, jos lähtee tämän tyyppiselle ”monimutkaiselle” matkalle, jolle nyt olen menossa. Olen tilannut vasta vain menolipun, kun en tiedä miten reissu sujuu ja miten ja millä aikataululla pääsen Tulimaahan asti ja aikanaan sieltä pois.
Summa summarum. Kai tästä on jo muistutettu monesti, että kannattaa tutkia tarkkaan vakuutuksen sisältö. Siellä saattaa piillä kaikenlaista, sellaistakin, jota ei käsitä.
Minulla näiden kahden vakuutuksen kohdalla se tarkoittaa, että kaksi vakuutusta on voimassa 35 ekaa päivää ja sen jälkeen kotivakuutukseeni kytketty vakuutus vielä kymmenisen päivää. Jos reissu venyy yli 45 päivän, joudun laajentamaan vakuutusturvaani lisäviikoilla.
Vakuutuskortti Covid-19 varten
Minulla on vakuutuskortti, mutta jossain matkustusmuodoissa vaaditaan, että ”mukanasi tulee olla englanninkielinen todistus matkavakuutuksesta, joka kattaa mahdollisen COVID-19:ta aiheuttaman sairaalahoidon ja/tai eristyksen”. Sellaisen sain kummaltakin vakuutusyhtiöltä.
Viisumit
Luojan kiitos, viisumeita ei Suomen kansalaisilta vaadita ainakaan niihin maihin joihin suuntaan, siis Argentiinaan, Chileen ja Uruguayhun.
Rokotukset
Edellisten reissujen jäljiltä minulla on aika kattava rokotusvalikoima. Ainut, joka vielä jäi hoidettavaksi, on lavantautirokote. Sen saa nykyään pillerimuodossa. Kolme pilleriä, joka toinen päivä hyvissä ajoin ennen tarvetta. Matkailijan terveyskirjastosta tsekkasin muutakin hyödyllistä.
UM Matkustusilmoitus
Hyvä vielä liittää itsensä Ulkoministeriön matkustajatietorekisteriin. Tekemällä matkustusilmoituksen saa tietoa olosuhteista alueella, jonne suuntaa. Tarvittaessa, esimerkiksi kriisitilanteissa UM tiedottaa ja antaa ohjeita matkustusilmoituksen tehneille matkailijoille.
Tässäpä näitä ”hallinnollisia” juttuja, sitten on vielä se Etelä-Amerikka, tuo muutaman sentin mittainen manner kännykän näytöllä. Mihin lentää ja mitä sitten…
Tuo on kyllä tärkeää, että on kaksi luottokorttia, minulla on ollut joskus hankaluuksia Yhdysvalloissakin enkä saanut Masterilla nostettua rahaa. Visa on oman kokemukseni mukaan ollut luotettavampi toimivuuden kannalta. Ja tuo on muuten täysin totta, että matkavakuutusten suhteen kannattaa olla tarkkana.
Kiitos kommentista, Mikko! Onneksi lienevät harvinaisempia nuo hankaluudet. En kovin montaa muista, mutta kysehän on mummonmuistista 🙂
Tässähän oikein innostuu ja alkaa jännittämään kanssasi. Seuranta jatkuu!
Kiitos kanssajännittäjälle!