Valokuvausharrastuksen myötä retkiä ja kilpailuja

Liityin Kara-Kameroihin pari vuotta sitten. Se on Espoossa, Leppävaaran alueella toimiva kamerakerho. Kerhoilloissa katsellaan yhdessä valokuvia ja tutustutaan ulkopuolisten luennoitsijoiden avulla valokuvauksen eri aihepiireihin.

Liittymiseni alkuaikoina sisällä ei voinut kokoontua koronan vuoksi. Se lisäsi ulkoilmassa oleilua – valokuvausretkiä lähitienoolle. Rajoitusten hellitettyä ja viimein loputtua on taas kokoonnuttu kerhotilaan kuulemaan alan asiantuntijoita ja käyty kuvausretkillä entiseen tapaan, kauempanakin aina Viroa myöten. Kalenterini on sallinut kylläkin vain yhden pidemmän retken, Tampereelle. Kiva reissu, kun kaikki tekivät samaa asiaa. Kukaan ei hoputtanut, että eikö se kuva nyt ole jo otettu. Varmaan kaikki valokuvausta harrastavat tuntevat tämän hopi-hopi -komennon silloin kun on kavereiden kanssa liikkeellä.

Toimintaan ja kerholaisten kuviin voit tutustua Kara-Kameroiden nettisivuilla.

Paspiksia ja muuta uutta

Kilpailutoiminta – tai näyttelyiksi niitä kutsutaan näissä ympyröissä – ja kaikki termistö, joka näyttelytoimintaan liittyy, on uutta minulle. En ole järin kilpailuhenkinen, mutta kaipaan palautetta kuvistani ja varmaan siitä syystä tähänkin osioon kerhon toiminnassa hurahdin.

Osaan näyttelyistä osallistutaan netissä olevan näyttelysivun kautta digikuvilla, osaan taas toimitetaan kuvat vedoksina eli paperille tulostettuina. Pikselit kyllä tunsin entuudestaan, mutta sitten on kaikenlaista passepartoutia ja sen sellaista. Lisänä vielä eri organisaatioiden näyttelykuville asettamat vaatimukset, kuten koot ja kuvien käsittelysäännöt.

Jo kamerakerhon tutustumisillassa tämä uusi maailma lähti avautumaan minulle. Siellä houkuteltiin kuvaajia laittamaan kuvia ehdolle Foto Espoo 2020 -näyttelyyn ja yksi kuvistani suorastaan pakotti itsensä esiin. Kuva on minulle tärkeä, sillä on hyvin henkilökohtainen tarina.

Digitiedostonahan kuva oli, ja kilpailuun piti toimittaa vedos, jonka seurauksen sain monta uutta oppia ennen kuin siitä sukeutui kilpailukuva. Aluksi miten käsitellä digikuva niin, että saa tilattua paperisen – usko tai älä, olen kaksikymmentä vuotta ottanut digikuvia, enkä ole niitä paperiksi saattanut. Varsinaista kuvankäsittelyä en tehnyt, vaan kuvan halusin tulostuvan sellaisena kuin sen olin ottanut. Mutta tilauslomakkeeseen piti ruksia himmeät, kiiltävät, sentit ja muut. Himmeää kollegat suosittelivat, heijastuksia tulee kuulemma vähemmän näyttelyolosuhteissa. Kun kuva vihdoin pullahti postista, niin seuraavaksi siirryttiin sitten passepartoutien metsästämiseen. Syystä tai toisesta ne olivat lähes kaikkialta loppu. Sain kuin sainkin työn valmiiksi ja se pääsi näyttelysijoille.

Se passepartout on muuten aukkopahvi, josta joskus kuulee käytettävän sanaa paspartuuri. Voi siunakkoon! Tänään kuulin vielä lempinimen ”paspis”.

Kansainväliset valokuvanäyttelyt

Kuin olisi yhteen muinaisista työpaikoistani tullut, kun sitten jossain vaiheessa alettiin puhua kansainvälisistä näyttelyistä. Kirjainsarjojen moninaisuus hätkähdytti lähes yhtä rajusti kuin aikoinaan Nokialla. Siellä kaikki viljelivät kirjainyhdistelmiä. (Mummolla oli aina kokouksissa mukaan kirjainyhdistelmiä sisältävä sanasto, jonka avulla tulkitsin tyyppien puhetta.)

Valokuvauksen harrastajien näyttelytoiminnan yhteydessä vilahtelivat FIAP, ISNY, NYPA, FCA ja mitä niitä nyt olikaan. Nehän avautuvat samalla tavalla kuin aikoinaan työssäni. Kuten arvata saattaa kuukeloimalla löytyy näiden kirjainyhdistelmien alta vaikka mitä, paljon sellaista millä ei ole mitään tekemistä valokuvauksen kanssa.

Tässä muutamia avattuna:

• FIAP – Fédération Internationale de l’Art Photographique / kansainvälinen valokuvausalan kansallisten yhdistysten järjestö
• NYPA – The New York Photo Association
• PSA – The Photography Society of America 
• ISNY – International Salon New York

• PCA oli kaikkein suurin yllätys. Valokuvakerhot näyttävät käyttävän jokainen omanlaistaan lyhennettä. Tämä lyhenne tulee sanoista Photo Club Arizona, mutta vastoin kaikkia oletuksia sillä ei ole tekemistä USA:n Arizonan kanssa. Kerho löytyy Serbiasta. Kun tulin osallistuneeksi heidän Balkan Dream 2022 -näyttelyynsä, kysäisin mistä nimi: ”There is no story behind the name of the club, it’s all a coincidence.” Kuvani Raindrops valittiin näyttelyyn.

Avauskuvassa on Photo Club Arizonan ”Balkan Dream 2022” -näyttelykuvani Raindrops.

Suomessakin tapahtuu – Loviisassa SKsL teemanäyttely ”Loisto”

Ei Suomessakaan ilman lyhenteitä pelata. SKsL eli Suomen Kameraseurojen Liitto ry:n teemanäyttely avautui lauantaina 19.11.22 Galleria Theodorissa, Kuningattarenkatu 18. Avajaisiin en pääsyt muun touhun vuoksi, mutta menen tällä viikolla katsomaan. Yksi kuvistani hyväksyttiin näyttelyyn. Teemanäyttely on esillä 6.12. asti, jonka jälkeen kuvia voi vielä ihailla painetusta luettelosta.

Sitten vielä Sello – sielläkin on kohta valokuvia esillä

Kara-Kamerat ry järjestää näyttelyn Espoon Leppävaarassa, Sellon kirjastossa sijaitsevassa näyttelytilassa. Se on avoinna 13. – 29.12.2022. Siitä myöhemmin lisää.

Taas jotain uutta. Vaikka olen ollut monessa mukana, en ole aiemmin osallistunut valokuvanäyttelyn pystyttämiseen. Uusi mielenkiintoinen kokemus sekin.