Junamatkoista tunnettu kirjailija Paul Theroux aloittaa junamatkansa tällä kertaa Yhdysvalloista, Bostonista ja jyskyttelee kohti Argentiinan eteläkärkeä, päätyen Patagoniaan. Matka jatkuu niin kauan kuin rataa riittää. Hän teki matkan vuonna 1978 ja tuolloin rataa oli Esquilin kaupunkiin asti. Parin kuukauden aikana Theroux istuu junassa, kuvailee värikkääseen tapaansa menoa. Välillä pysähtyy tietenkin sopivissa kohteissa. Kymmenien tuhansien kilometrien matkalle mahtuu monta valtiota, kaupunkia, kylää, maisemaa.
Miksi juuri nyt luen tuota kirjaa, joka julkaistu vuosikymmeniä sitten? Paikallisjunalla Patagoniaan -kirjassa kuvataan mannerta, jonne olen suuntaamassa alkuvuodesta. Olen lukenut lähes kaiken käsiini sattuneen, joka edes jollain tapaa liippaa Etelä-Amerikkaa, ja erityisesti Chilen ja Argentiinan eteläkärkeä.
Päämääräni on Patagonia, mutta haluaisin tutustua Etelä-Amerikkaan laajemminkin, kun kerran lennän maailman toiselle laidalle. Suomesta käsin on hankala hahmottaa tuota mannerta, sen laajuutta, mittasuhteista, poliittista tilannetta ja kaikkea muuta. Theroux kuvaa matkan tekoa ihmiselle sopivalla vauhdilla. Toki ymmärrän, että ajat ovat muuttuneet sitten hänen reissunsa, niin Etelä-Amerikassa kuin muuallakin.
Minne junat kadonneet
Lukiessani ymmärrän, että hätäisiä päätöksiä ei kannata tehdä, kun varaa liikennevälineitä Etelä-Amerikan reissua varten. Samannimisiä paikkoja, ja melkein samannimisiä, on paljon. Puntarenas sekoittuu helposti Punta Arenasiin, toinen Costa Ricassa, toinen Chilen eteläkärjessä. Córdoba löytyy sekä Argentiinasta että Espanjasta, lukuisista eri Santiagoista puhumattakaan.
Olen yrittänyt löytää junayhteyttä joko Santiago de Chilestä tai Buenos Airesista Patagoniaan, siinä onnistumatta. Hetken ajattelen, että Therouxin kirjassa on selitys: junilla on eri nimet eri matkanpätkiä varten ja eri toimijat. On El Panamericanoa, Etelän järvien junaa, Vanha Patagonian junaa… Eipä löydy tällä hetkellä netistä vastaavilla espanjankielisillä nimilllä. Se ei taida kuitenkaan olla selitys, sillä Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmässä tiedettiin kertoa, että kaukojunayhteyksiä on lakkautettu. Pitää varmaa käydä katsomassa paikan päällä.
Mutta löysin taas kirjailijan, jonka teoksiin tartun. Theroux kertoo vierailustaan yhden Argentiinan kuuluisimmista kirjailijoista, Jorge Luis Borgesin luona. Tämä asui Buenos Airesissa, Maipússa, jonne Theroux matkustaa metrolla. Ajatella, että metro on rakennettu 1913 – siis yli sata vuotta sitten.
Pienoinen pettymys oli, että kiskot loppuivat Esquiliin ja niin loppui myös Paikallisjunalla Patagoniaan -kirjan tarina. Olisihan se ollut kiva kuulla Patagoniasta Therouxin kertomana.
Taitaa olla nykyään bussi huomattavan suosituin kulkuväline Patagoniassa. Useammalla eri bussilla taisimme lentojen lisäksi liikkua, välimatkatkin nimittäin ovat todella pitkiä. Bussilippuja oli helppoa varata netistä etukäteen.
Kiitos vinkistä, pitääpä syventyä tuohon bussiliikenteeseen. Lentoja paikalliset ensimmäiseksi ehdottelevat.