Kirjat loppuivat kesken kuukauden residenssioleskelun aikana. Mutta ei hätää, sillä Arenys de Mar taiteilijaresidenssin kirjahyllystä löytyi luettavaa. Sieltä valitsin Barcelonaan sijoittuvan Carlos Ruiz Zafónin romaanin Enkelipeli. Tarkistin, että kirja löytyy myös Suomessa kirjastosta. Näin teen aina, kun aloitan lomalla lukemaan lainakirjaa. Usein aika loppuu kesken ja haluan tietenkin lukea koko kirjan, eritoten jos kirja on hyvä. Näin oli Enkelipelin kohdalla. Varasin kirjan jo residenssissä ollessani ja kotimaahan palatessani se odotti kirjastossa noutoa. Nyt se on luettu.
Carlos Ruiz Zafón oli katalonialainen, Barcelonassa syntynyt kirjailija. Hän halusi kirjoittaa kirjasarjan, joka sijoittuisi Barcelonaan. Lukemani Enkelipeli on tämän Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan teos. Muita sarjan teoksia ovat Tuulen varjo, Taivasten vanki, Usvakaupunki ja Henkien labyrintti.
Enkelipeli oli aika kummallinen tarinaltaan. Se sijoittuu 1900-luvun alkuun, pääosin 1920-luvulle. Tarinassa pariisilaiskustantaja lupaa tehdä barcelonalaisesta kirjailijanalusta kuolemattoman, rikkaankin. Monenlaista käännettä, aika raakoja myös mahtuu kuuteensataan sivuun. Rakkaustarina löytyy, tietenkin.
Zafónin Enkelipelin maisemissa Barcelonassa
Barcelonassa liikkuessani katselin väkisinkin maisemia kirjan tapahtumien kautta. Aukiot, kadut ja rakennukset saivat oman hohtonsa. Kirjassa Zafón kuvaa kirjan päähenkilön Davidin kautta kaupungin näkymiä. Yhdessä kuvauksessa David käy Avenida Diagonalilla sijaitsevassa asianajotoimistossa. Se on aivan Paseo de Gracian kulmilla, paikassa, jossa on useita Gaudín rakennuksia.
Näin David kuvailee rakennusta.
”Talo vaikutti minusta – paremman ilmaisun puutteessa – jättiläismäisen kaappikellon ja merirosvolaivan risteytykseltä, ja sen huipulla, tai sanoisinko keulassa, oli upeat isot ikkunat ja kaiken kruununa vihreä mansardikatto. Missä tahansa muussa maailman kolkassa tuo barokkis-bysanttilainen luomus olisi julistettu yhdeksi maailman seitsemästä ihmeestä tai saatanalliseksi sekasikiöksi, jonka joku tuonpuoleisesta tulleiden henkien valtaan joutunut taiteilija oli hulluuksissaan kyhännyt.” Gaudíinhan siinä viitattiin, vaikkei sitä sanottukaan.
Myös Arenys de Mar mainitaan Enkelipelissä
Residenssikylä Arenys de Mar pääsee myös tarinan paikkakuvauksiin. Siinä Kuubassa omaisuutensa luonut on rakennuttanut kartanon Arenys de Mariin. Monia hulppeita kartanomaisia rakennuksia näin kylää kierrellessä. Mikä rakennus se niistä monista oli vai oliko mikään, sitä en ehtinyt selvittää.
Arenys de Marissa on jopa turisteille suunnattu kävelyreitti, jossa kohteiden tarinat liittyvät Kuubasta tai Etelä-Amerikasta rikkaina palanneisiin katalonialaisiin.
Kuten usein näin pitkissä tarinoissa, niin Enkelipelissä jossain kohti tuli tunne, että liikaa toistuu.
Carlos Ruiz Zafón: Enkelipeli / Otava
Heh, itsekin olen joitain kertoja johonkin kirjaan reissussa tarttunut, ja myöhemmin Havainnut, että ei sitä olekaan Suomessa. Pitääkin varoa jatkossa, että ei tule enää tehtyä samaa virhettä.
Näin sitä opin minäkin. Joskus kauan sitten luin hiki hatussa yötä myöten, että saisin loppuun luettua, sitten huomasin kotikirjastossa saman teoksen.