Takaisin Suomeen. Väheni tunti heti kun rajan ylitimme. Tosin kumpaakaan ei huomannut, ei kelloa sen kummemmin kuin rajaa. Yövyimme Journalistiliiton majoilla Saariselällä ja heti aamusta jatkoimme matkaa kohti Sodankylää. Loppukiri! Iltajunaan piti ehtiä ja paljon oli vielä koettavaa.
Poroisäntää tapaamassa Vuotsossa
Sodankylän peruselinkeino on poronhoito. Yli 20 000 poroa vaeltelee Sodankylän alueella.
Vuotsosta jo mainitsinkin. Sieltä alkaa saamelaisalue ja Ylä-Lappi, josta juuri olemme poistumassa. Kävimme ensin kuitenkin haastattelemassa Lapin paliskunnan poroisäntää Antti Äärelää. Nuori mies, jolla on paljon sanottavaa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta porotalouteen ja alueen maankäytöstä. Suuri huoli hänellä oli porojen laidunalueen pieneminen matkailutoimen alueiden laajetessa.
Porotalous on Antilla verissä. Ehkäpä se siirtyy jo(i)llekin hänen neljästä lapsestaan tulevaisuudessa. Antilta sai ostaa kuivattua vakuumipakattua poronlihaa kotiin viemisiksi. Yhtään poroa emme nähneet. Porot jolkuttelivat laitumilla ja Antti ”paimensi” niitä kännykkäsovelluksella. Miten nykyaikaista.
Sodankylän kirkonkylä
Sodankylän Elokuvajuhlat lienee tunnetuin tapahtuma alueella, mutta onhan muutakin. Pilkki- ja katiskakisoja, porokisoja ynnä muuta. Tapahtumatietoa löytyy Visit Sodankylän sivuilta.
Toukokuun alkupuolella Sodankylän keskusta näyttäytyi aika harmaalumisena ja hiljaisena. Avauskuvassa oleva Ensio Seppäsen pronssiteos, Poro ja lappalainen löytyy kirjaston lähettyviltä. Andreas Alareiston museo-galleria oli kiinni. Sodankyläntein varrelta löytyy myymälöitä, pubeja ja kirpputoreja.
Sodankylän kirjastossa taiteilija Kaija Kiuru ja ympäristöneuvos Timo Helle
Toimittajaporukalle järjestettiin mahdollisuus kuulla Viiankiaavasta ja Sakatin kaivoshakkeesta Sodankylän kirjastossa. Taiteilija Kaija Kiuru ja ympäristöneuvos Timo Helle esittelivät myös kirjansa Viiankiviaapa ikuisesti.