Tapaninpäivänajelu suuntautui tänä vuonna Pihtiputaalle. Olet varmaan kuullut Pihtiputaan mummosta. Siitä, että täytyy sanoa asia niin, että Pihtiputaan mummokin sen ymmärtää”. Sillä tarkoitetaan kaiken kansan kattavaa selkosanaisuutta.
Katselin wikipediasta Pihtiputaan mummon taustaa. Käsitteen keksijänä pidetään Allan Liuhulaa, joka oli lehtimiestyön opettaja Tampereen yliopistossa, lehtimies itsekin. Hänen kerrotaan opettaneen 1960-luvulla, että ”Pitää kirjoittaa niin, että Pihtiputaan mummokin se ymmärtää.” Lehtimiehistä ei puhu nykyään juuri kukaan, hehän ovat journalisteja tämän päivän maailmassa. Mutta Pihtiputaan mummo jäänyt elämään, jopa niin, että kolmen vuoden välein valitaan aina joku uusi tittelinhaltijaksi.
Enpä löytänyt Pihtiputaan mummoa kyliltä, mutta somessa – facessa ja instassa – tuo näyttää hyörivän kuten muutkin nykymummot.
Lue lisää Pihtiputaan Mummosta tästä linkistä.
Myös tälle Espoon Matkabloggaavalle Mummolle sopivia arvoja löytyi Pihtiputaan Mummon arvomaailmasta, kuten vaikkapa oman kulttuurin arvostaminen, lähiruoka ja kierrättäminen.
Yhtä en vaan löytänyt: tanssi. Mutta löysinpä tanssilavan. Tapaninpäivän tansseihin olisin mielinyt – siis jos ei olisi korona-aika. Siellä se lava, Niemenharjun tanssilava, kökötti tyhjillään lumisessa maisemassa. Voin vain kuvitella miten hulppeat maisemat lavalta on kesäaikaan, kun tanssihöyryjä vilvoitellaan järvelle antavalla terassilla.
Eivät ne Pihtiputaalla vallan vaatimattomia ole. Kunnan verkkosivuilla esitellään ”Pihtipudas – maailman kaunein pysähdyspaikka”. Kaikenlaisia missmaailmoja olen kyllä kuullut valittavan, mutta että pysähdyspaikoillakin olisi kauneuskilpailuja.
Pihtiputaan keskustasta löytyy Keihäsmuseo ja lähes satavuotias kaksiaukkoinen Heinäjoen holvisilta. Silta on nykyään museoitu. 1960-luvulla sitä pitkin kulki vielä nelostie.
Jos takapenkillä kirkuu jälkikasvu, hellitä hetkeksi keskustassa K-supermarketin kohdalla ja laita muksut marketin vieressä olevaan leikkipuistoon purkamaan energiaa.
Niemenharjun maisematien varrella on komeat maisemat, järvimaisemaa välillä tien kummallakin puolella.
Pihtipudas sijoittuu nelostien varteen ja jos siellä pysähdyt, niin tsekkaa nämä nähtävyydet.
Pihtiputaan mummo on tuttu käsite, mutta en tiennyt, että sellainen valitaan kolmen vuoden välein. Säännöllisesti on tullut ajettua nelostietä pohjoiseen ja takaisin etelään, mutta Pihtiputaalla en ole ikinä pysähtynyt. Ehkä pitää korjata tilanne ja suunnitella seuraavalle reissulle pysähtyminen Pihtiputaalla.
Ensimmäinen kerta se oli minullekin. Ensi kesänä pysähdyn ja käyn katsomassa miltä näyttää kesäinen Pihtipudas. Hyvää uutta vuotta! toivottaa Espoon Mummo