Näinä aikoina tarmo pikkujouluissa täytyy kohdistaa johonkin muuhun kuin tanssimiseen.  Menneen viikon kohokohtiin kuului Kara-Kamerat valokuvauskerhon pikkujoulut Tapiolassa: etkot WeeGee -talolla, sitten illallinen Ravintola Kylässä ja jatkot… kymmenen uutiset kotona.  Hillitystä menosta huolimatta varpaita kivisti koronauutisia töllöstä katsellessa. Ei tanssimisesta, vaan kävelemisestä.

Ennen illan pikkujoulurientoja olin asioilla Kampissa ja innostuin kävelemään kohti Tapiolaa, kun aikaa tapaamisten välillä oli, ja ilma mitä ihanin. Valitsen aina tämäntapaisissa tilanteissa reitin, jossa kulkee julkista liikennettä. Pidätän vapauden hypätä bussiin tai muuhun heti kun siltä tuntuu. Nyt en jostain syystä pystynyt antamaan periksi, vaan kävelin koko matkan Kampista Tapiolaan.  Miksikäs ei sillä aikaa oli reippaasti, kolmisen tuntia ennen pikkujoulutapaamista.

Matkan varrella, Kuusisaaressa on  Didrichsenin taidemuseo, jossa suunnittelin pysähtyväni katsomaan Björn Weckströmin  Ihminen, kone ja koru -näyttelyä. Sitä ennen matkantekoni kuitenkin hidastui, kun valitsin vääriä polkuja ja jouduin valtavalle työmaalle hieman ennen Munkkaa. Olin ajatellut kulkea rantoja myöten, mutta toisin kävi, jouduin Paciuksenkadulle iltapäivän ruuhka-aikaan. Björn Weckström jäi toiseen kertaan. Vielä on tammikuu aikaa käydä näyttely katsomassa.

Toinen haastekohta löytyi Otaniemen hujakoilta. Eksyn aina muutenkin Otaniemessä ja nyt olivat lisäksi myllänneet koko alueen pikaraitiotien rakennustöiden vuoksi. 

Äärirajoilla WeeGeessä

Tapiolan  Ahertajantiellä olin kuitenkin sovittuna aikana. Siellä sijaitsee Näyttelykeskus WeeGee. Miksi nimi WeeGee?  Koska se sijaitsee entisessä Weilin&Göösin painotalossa, joka muutostöiden jälkeen muuntui näyttelykeskukseksi. Avajaiset oli  vuonna 2006.

WeeGeen alakerrassa sijaitsee Kaupunginmuseo KAMU, jonka sisääntulossa on FotoEspoo 2021 -valokuvauskilpailun palkintosijoille päässeet kuvat.  Siellä se minunkin ”Tavernasta tavernaan” komeili.

Kakkoskerroksen EMMA:n vetonaulana on Chiharu Shiotan Äärirajoilla -näyttelyn valtavat punaisesta langasta punotut tilateokset. Äärirajoilla soveltui hyvin Mummon olotilaan. Jalkojeni lihakset suorastaan huusivat venyttämistä.  Varpaita jomotti, sillä jalkaani oli sattunut vääränlaiset kengät.

Yllättäen minua EMMA:ssa ihastuttivat virolaisen Konrad Mägin teokset.  Yllättäen siksi, että en ollut huomannut näyttelykeskuksessa olevan tätä näyttelyä. Lähes aina viehätyn tietyn vihreän sävyisistä maalauksista ja Italian kaupunkikuvista. Niitä Mägin näyttelyssä oli paljon. Jopa niin paljon, että olisin hieman karsinut samankaltaisia teoksia.  Mägin sadanviidenkymmenen teoksen kokoelma jäi pikaiselle vilkaisulle, sillä nälkä alkoi vaivaamaan muitakin kuin minua. Mutta ehdin vielä uudelleen, sillä Mägin näyttely on avoinna tammikuun 23. päivään asti.

Nälkää lähdimme tainnuttamaan Tapiolan keskustaan Ravintola Kylään. Siitä seuraavassa postauksessa.