Kolmas saarikohde tällä Visit Kotka-Haminan järjestämällä pressireissulla on Tammio, jonne siirrymme moottoriveneellä Ulko-Tammiosta. Luvassa on saaren kotiseutuyhdistyksen edustajan Anne Mattssonin ohjaama kävelykierros.

Kun saavumme Tammioon, pelastusharjoitus on juuri päättynyt.  Tammion saari sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Haminasta ja kun näinkin etäällä mantereesta ollaan, on tärkeää että saarelaiset osaavat käyttää saarelle sijoitettuja palo- ja muita pelastuslaitteita.

Alunperin Tammiossa asui ruotsinkielistä väestöä mutta se tyhjeni asukkaista 1500-luvun loppupuolen sotien aikoihin. Muutamien vuosikymmenten tauon jälkeen  saarelle muutti suomenkielistä väestöä. Nimen Tammio arvellaan olevan kotoisin ruotsin kielen sanasta Stamö.

Saarella harjoitettiin aikoinaan kalastusta. Rahtia vietiin Viroon ja Pietariin. Nykyään turistit ihailevat Pietarissa kivitaloja, jotka on tehty Tammion ja koko saariston ja rannikoilta louhitusta graniitista. On jopa pikkukiviä kerätty Tammion saarelta ja lähisaarilta vientiin.

Kerrotaan, että muinaisina aikoina saarelaiset keräsivät haaksirikkoituneiden laivojen hylyistä tavaraa. Siitä on monenlaista tarinaa. Siitä kirjavinkki: Rantarosvojen saaristo : itäinen Suomenlahti 1700-luvulla / Yrjö Kaukiainen

Tammion idylliä halutaan suojella

Nykyään saaren asuttavat kesäaikaan mökkiläiset. Mökkiä Tammiosta ei niin vain saa, vaan tavallisesti täytyy olla jokin sukuyhteys saareen. Yksi ympärivuotinen asukaskin on: kahdeksankymppinen entinen sukeltaja.

Kun astuin satamalaiturilta Tammioon tuli mieleeni Helsingin Villinki. Ensimmäisenä silmiini osuivat tavarankujettamiseen tarkoitetut kärryt. Saaressahan joutuu kuljettamaan kaikenlaista olemiseen ja elämiseen tarvittavaa ensin mantereelta saaren laiturille ja sieltä edelleen omalle mökilleen.  Saariyhteisöissä – sijaitsi saari sitten Helsingin edustalla  tai itäisellä Suomenlahdella kuten Tammio – on paljon samankaltaisia saarielämään liittyviä piirteitä. Yksin ei selviä, vaan yhdessä muiden saarelaisten kanssa ratkottava asioita ja välinetarpeita.

Tammiossa ei ole matkailijoille suunnattuja palveluja. Ei kahvioita, ei majoitusta, ei ravintolaa. Rannatkin ovat yksityisomistuksessa.

”Ei ole tarkoitus lisätä matkailijoiden määrää, sillä idylli halutaan säilyttää. Vikla-aluksen tuomat turistit pitävät veneliikennettä yllä. Vikla tulee satamaan ja aikaa saareen tutustumiseen on pari tuntia. Vierailusta nauttivat niin  kävijät kuin monet kyläläiset. Toivomme että Viklalla riittää asiakkaita, koska alus on elämänlankamme ja tärkeä yhteys mantereelle”, Anne sanoo.

Kylän keskustan rakennukset on suojeltu, kauempana voi rakentaa vapaammin. Asukkaiden tarvitsema sähkö on aurinkosähköä ja tuulivoimalla tuotettua. ”Niillä pärjätään”, Anne vakuuttaa.

Vettä pumpataan porakaivoista. Kuivina aikoina juomavesi käydään ostamassa mantereelta.

”Suomenlahden ja sitä myötä Tammion edustan merivesi on murtovettä ja sitä käyteään kasvimaiden kasteluun. Vain harvat kasvit pahastuvat siitä”, Anne  kertoo.