Erityisesti Teille lehden uskollinen lukija! TSS:n mainoksia tippuu yhden sun toisen postilaatikkoon, etanapostina. Varmaan siitä syystä TT Pohjois-Karjalasta lähestyi minua yksityisviestillä. Hän oli lukenut postauksia viimekeväistä Pohjois-Kyproksen kiertomatkani. TT kertoi isänsä varanneen vastaavan matkan neljän hengen seurueelle. Matkaan marraskuussa lähtisivät isä ja tytär TT kumpikin avokkeineen. Iältään kolmesta-kuuteenkymppiin.
Laitan vastauksen tämän postauksen kautta, koska se saattaa auttaa muitakin matkamietinnöissä.
TT Pohjois-Karjalasta kertoo viestissään että ”ajattelee minun olevan paras kertomaan siitä matkasta rehellisesti. Mitä ei voi oikeastaan julkisesti kirjoittaa”.
Nyt täytyy taustoittaa hieman. Kirjoitan matkablogia niin rehellisesti kuin osaan. En ole sidoksissa TSS:n enkä muihinkaan. Blogissani näkyy mainoksia, mutta ne kuuluvat blogialustan pitäjälle Rantapallolle, eivätkä tuo tuloja minulle. En myöskään vaikuta mainospaikkojen myyntiin millään tavalla. Kaiken kokemani voin kirjottaa julkisesti. Toki täytyy muistaa, että se minkä kirjoitan, kirjoitan omista lähtökohdistani ja mieltymyksistäni käsin.
Sitten niihin varsinaisiin kysymyksiin.
Kysyjää kiinnostaa minkälainen oli retkipäivien aikataulu ja mitä iltaisin tehtiin.
Olen ollut ainoastaan yhdellä TSS:n järjestämällä matkalla eli tällä maaliskuun Pohjois-Kyproksen kiertomatkalla, jolla oli bussilasteittain suomalaisia (koko koneellinen). Porukka jaettiin useaan hotelliin. Näyttäisi siltä, että aikataulut vaihtelevat oppaan mukaan. Oppaat laativat (ainakin meidän ryhmällemme) päivärytmin katsoen, että kaikki matkaesitteessä mukana olevat kohteet käydään läpi.
TT arveli, että reissu sisälsi ”hirmuista kiertämistä kivikasoilla”. Kyllä, niitä riitti enemmän kuin tämä Mummo olisi jaksanut. Toisaalta jos on kiinnostunut arkeologiasta eikä ole paljoa maailmaa kiertänyt, niin silloin sisältöä on.
Että mitä tehtiin iltaisin.
Kokemukset varmaan vaihtelevat riippuen hotellista. Koska kyse on sesongin ulkopuoleisista ajoista ja kohteista, joihin halutaan elämää ja turistien tuloja, hotellit todennäköisesti kaikki sijaitsivat etäällä kaupunkien keskustoista. Ainakin näin oli meidän tapauksessamme. Eli iltaisin hotellin baariin. Minun kohdallani paikallinen pöpö tarjosi iltaohjelmaa alkumatkasta. Onneksi oli oma vessa.
Olen kuvannut päivittäistä menoa erikseen joka päivän osalta.
”Oliko se sellaista, että aamulla ”pakko” retkille. Ja ”pakko” ottaa se päivällispaketti?”
Ei kai lomalla olevia ihmisiä voi pakottaa retkille, mutta mitä mieltä sitten olisi lähteä tällaiselle kiertomatkalle, ellei osallistu ohjelmaan. Nykyään saa edullisia lentoja ja hotelleja, joista käsin voi tehdä omanlaistaan reissua jotakuinkin samalla hinnalla.
Päivällispaketti oli toimiva valinta, sen huomasimme, kun saavuimme ensimmäiseen hotelliin, sinne huitsinnevadaan. Olisin toki mieluummin nauttinut paikallista ruokaa paikallisten seurassa, mutta se olisi vaatinut ponnistuksia kuten taksien tilaamista.
”Illalla väsyneenä hotellille, josta illalliselle. Josta suoraan koisiin…ja tätä rataa sitten se seittämän päivää”, uumoilee TT.
Useita tämän tyyppisiä päiviä oli kyllä, mutta ei seitsemää, sillä lennot ja siirtyminen sinne huitsinnevadaan vähensivät päivän kummastakin päästä. Kuvaavaa on, että emme ehtineet muistaakseni kertaakaan uima-altaan aukio-oloaikana takaisin retkiltä. En ole auringonpalvoja, mutta uiminen olisi tehnyt hyvää.
”Ja pakkomyyntiä ja huonosti käyttäytyviä matkaoppaita. Jotka ei ees puhu suomea”, arvelee TT.
Herkemmät varmaan kokivat myyjät päällekäyvinä, mutta Mummolle ei myydä mitään pakolla. Tiukkana sai kyllä olla. Kauppoja koluttiin aivan liikaa, liian kauan. Jotkut siitä nauttivat, minä en. Kuulun siihen vähemmistöön, jolle jo lähimmässä kauppakeskuksessa täsmäostosten teko on ahdistuksen paikka.
Olen myös kuullut epäasiallisista oppaista, mutta meidän oppaamme oli herttainen. Ei ehkä niin järjestelmällinen kuin suomalainen odottaisi. Esitteessä ei luvattu suomea puhuvaa opasta. Oppaamme puhui englantia kuin alakoululaisille, mikä johtui siitä, että osa suomalaisyleisöstä puhui englantia kehnosti, osa ei ollenkaan. Hän yritti parhaansa, mutta yhtä sotkuahan se eteneminen usein oli.
Summa summarum: Jos haluat ”itsenäisesti vaellella kaupungilla” tämä reissu ei ehkä ole sinua varten. Itse nautin ystävieni seurasta ja sen osalta odotukset täyttyivät. Oli myös hauska nähdä, miten monenlaisia ihmisiä bussilastilliseen suomalaisia mahtuu.
Olemme mieheni kanssa joulukuussa menossa tuonne. Hieman epäilyttää, mutta itsehän voi päättää lähteekö joka päivä mukaan vai onko omatoimisuus valttia!
Hyvää matkaa teille molemmille miten sitten päätättekään toimia!