Näin valkenee reissumme viimeinen päivä. Ohjelmalehtisessä kerrotaan
”7. päivä: Kyrenia
Tänään on paljon aikaa rentoutua ja tehdä uusia löytöjä. Toiset rentoutuvat uima-altaalla, kävelevät rannalla tai käyvät perinteisessä höyrysaunassa. Toiset tutustuvat puolestaan omatoimisesti ympäristön luonnon ja kulttuurin aarteisiin: mm. Gecitköyn pato ja antiikin kaupunki Soli ovat tutustumisen arvoisia. Myös vaikuttava Mamasin kirkko ja sen upeat freskot ihastuttavat teitä varmasti.”
Kirkot ja kappelit saivat jäädä. Minä tutustuin paikalliseen kampaamoon. Olin nähnyt sellaisen kylällä ja ikkunassa olevat purnukat olivat kansainvälisiä brändejä. Aamulla kävin tilaamassa ajan. Sitten uimaan mereen ja höyrysaunaan. Iltapäivällä viimeiseksi kampaamoon. Siinä välissä ehdin katsoa ilmojen ilottelua. Aivan valtava ukonilma yllättäen.
Denizkizi -hotelli
Pidin Denizkizi -hotellista enemmän kuin alkumatkan hotellista. Siitäkin huolimatta, että aamiainen oli vaatimattomampi kuin edellisessä. Hissi aiheutti porua, erityisesti niillä joilla oli vaikeuksia jalkojen kanssa.
Vaikka Denizkizi ei ole esitteen lupaamaa neljää saati viittä tähteä nähnytkään, on tämä kuitenkin kivempi hotelli. Lähellä on edes vähän paikallisasutusta ja jonkinlainen kylä. Ei ole portteja ja eristettynä muusta maailmasta.
Kylän vilkasliikenteisen tien varrelta löytyy supermarket, muutamia kauppoja, apteekki ja baareja. Englantilaisten suosimassa lähibaarissa saa eurolla oluen.
Hieman etäämpänä on leipomokahvila, josta saa kasvispizzaa.
”Ei sisällä lihaa.”
”Mitä nuo punaiset ovat”, kysyn.
Myyjä vastaa ”makkaraa”. Mites se olikaan? Suomalaisten suosikkikasvis on HK blöö, sininen lenkki.
Täällä on talvi ja siksi uima-allasta ei saa käyttää. Sitä täytetään parhaillaan. Mutta meressä kävin. Hieman vilpoistahan se oli, ja yksinäistä.
Sauna ja kuntosali on. Aika rupusia.
Paluulento Ercan – Antalya – Helsinki
Illalla Jan kertoo mitä tuleman pitää. Hän on tilannut meille herätyksen aamutunneille. Hieman ennen kolmea aamuyöstä on lähtö kentälle.
Aina oppii lisää – bidee löytyi
Maailmalla matkatessani ihmettelen usein bideen puuttumista. Sitä ei tahdo löytää Suomen rajojen ulkopuolelta mistään. Harvoint tulee kyselleeksi. En tiedä miten Iranissa sain urkituksi käytännön. Naisilla oli laukussa letkunpätkä, jonka he sitten kiinnittivät jalanjälkialtaan vieressä olevaan hanaan. Näitä jalanjälkiä ja hanoja tapasin täällä Kyproksellakin.
Täällä Kyproksella Dinizkizi-hotellin vessassa oli bidee, jonka huomasin avustettuna vasta viimeisinä päivinä. Seinässä wc-pöntön läheisyydessä on vesihana. Kun avaa sen, sisäpuolelta pöntön takaseinästä suihkuaa vettä sinne minne pitääkin.
