Gallen-Kallela museossa Tarvaspäässä avattiin viime viikolla ”Kalevala – toisin sanoen” -näyttely. Hauskan näköistä miten kaksi intialaista tyttöä tutki Väinämöisen ja Ainon hahmoja esillä olevassa taulussa näyttelyn avajaisissa. Mahtoivatko olla tietoisia vuosia sitten esiintyneestä somekohusta.
Kalevalasta on moneksi. Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala johdattelee pienimmät kansalliseepoksemme tapahtumiin. Jopa niin, että aikoinaan viisivuotias tyttäreni päätti mennä naimisiin Väinämöisen kanssa. Jaa, olisi mielenkiintoista tietää mitä hän miehessä näki. Silloin ei osannut selittää, enää ei muista. Luovuin kaikista Mauri Kunnaksen kirjoista putkiremppaa edeltävässä hävitysvimmassa. Myin eurolla pihakirppiksellä. Ei olisi kannattanut, sillä nyt olisin voinut vilkaista, minkälaisena Väinämöinen näyttäytyi hänen teoksissaan. Piirroksethan ovat aivan mahtavia.
Kalevalasta on piakkoin painosta tulossa naishahmoista kertova Tiina Piilolan kirjoittama Kalevalan naiset. Piilola väitteli viime keväänä aiheesta ”Kalevalan naiset ja tiedon yöpuoli — Lönnrotin jalanjäljissä kohti Kalevalan naisten tarinoita”. Odotan mielenkiinnolla kirjaa.
Kumma juttu, tässä taas Kalevalan kimpussa, vaikka se kuului kouluaikojeni inhokkeihin. No, toisaalta sen aikaisessa inhokkijoukossa oli paljon kaikkea, kuten ainekirjoitus. 🙂
Kalevala innoittaa yhä moneen. On näyttelyitä, kirjoja ja matkailureittejä. Via Kalevala pilottikävely Sammatista Uhtualle (Kalevala) tehtiin pari vuotta sitten. Osallistuin Venäjän puoleiseen, rajalta Uhtualle tehtyyn kävelyyn. Juttua löytyy blogista.
Elias Lönnrotin kokoama Uusi Kalevala täyttää 170 vuotta. Hän keräsi aineistoa matkoillaan Vienan Karjalaan.
Akseli Gallen-Kallela tulkitsi Kalevalaa omalla tavallaan teoksissaan.
Kohta onkin Kalevalan päivä, 28.2.
Aino-tarun aiempi versio ei ole lainassa näyttelyssä vaan Väinämöinen ja Aino-niminen itsenäinen teos, joka on yksi triptyykkien työversioista.
Kiitos täsmennyksestä Anu!