Aivan ekstaasissa! En tiedä käytetäänkö tätä ilmaisua enää nykypäivänä kuten mummon nuoruudessa vai onko se saanut jo muitakin merkityksiä, kuten jopa sen, että mömmöissä ollaan. Nuoruudessani oltiin ekstaasissa – hurmostilassa – ilman mömmöjä, milloin mistäkin. Teini-iässähän kokee monet asiat voimakkaasti.
Mutta nyt pääsin ekstaasiin, kun astelin Amos Rexiin. Yleensä hieman vieroksun kaikenlaisia video- ja ääni-installaatioita, ehkäpä siksi, että ne vangitsevat paikoilleen tietyksi ajaksi. Kärsivällisyyttäni koettelee, jos joudun odottamaan oivallusta.
Mahtavaa, aivan ihanaa astella taideteokseen. Muutuin osaksi teosta, niin minusta ainakin tuntui, kun astuin sitään Massless – vailla massaa -näyttelyyn. Kekot väistelivät jalkojani Graffity Nature –teoksessa. Meren kuohu tuntui niin todelta Black Waves –teoksessa.
Kerrottakoon että olen vieraillut Bilbaon Guggenheimissa. Se kalpenee Amos Rexissä esillä olevan teamLabin ihanuuden rinnalla. teamLab on japanilainen viidensadan hengen taideyhteisö, jossa on porukkaa visualisteista koodareihin.
Käykää ihmeessä – en sano katsomassa – vaan kokemassa. Näyttely on avoinna loppiaiseen asti. Amos Rex taidemuseo on Lasipalatsissa, Helsingin ydinkeskustassa.
Pitkään Amos Rexiä rakennettiin. Kuoppien jälkeen alkoivat näkyä kummallisen näköiset kuprut entisen linja-autoaseman aukiolla. Mummo muistelee, että sieltä lähtivät aikoinaan pitkänlinjan bussit. Aukion keskellä tököttävä piippu oli kuulemma rakennusvaiheessa suuri haaste. Miten rakentaa museo maan alle vahingoimatta tuota piippua, joka on suojelukohde. Nyt piippu pääsi uusiokäyttöön, se hoitaa osansa museon ilmanvaihdossa.
Kaupunkikuvan kerroksellisuus näkyy. Linja-autoaseman talo vuodelta 1837, Lasipalatsi edustaa 1900-lukua ja Ravintola Lasipalatsi vaalii 1930-luvun henkeä. Nyt sitten 2000-luvulla tehtiin museo maan alle.
”Museo, joka ei suostunut maan alle vaan kuplii pinnalla”, totesi museonjohtaja Kai Kartio aiemmin kesällä pressitilaisuudessa. ”Takapihamaisesta tunnelmasta piippupihalla haluttiin luopua ja sinne pystytettiin terassi ja kuplat, joiden haluttiin tuovan museolle tunnistettavan hahmon. Haluttiin, että museo näkyy”.
