Eilen jos koskaan pää meni pyörälle. Meillä Espoon Viherlaaksossa toimii aktiivinen senioriyhdistys – Toimivat Seniorit ry – ja he järjestävät usein kaikille avoimia Matkoja maailmaan -tempauksia kirjastossamme. Eilen oli täysi salillinen tutustumassa geneettiseen sukututkimukseen.
Kylläpä oli monimutkaista asiaa. Toisaalta minun on vaikea ottaa selkoa elävistä sukulaisistaankaan. X-ja y-kromosomit ovat muuttuneet ex-puolisoiksi ja nykyisiksi sukulaistapaamisten väleissä. Serkut juuri ja juuri tunnistaa vuosien hämärtämistä lapsuudenmuistoista. Serkkujen lapsissa on jo hahmottamista. Sen huomasin joulun aikaan Tanskan maalla, jonne suuri osa suvustani on asettunut. Reissusta löytyy tarinaa blogissa hakusanalla Tanska.
Kiinnostukseni sukututkimukseen alkoi orastaa toissa kesänä Via Kalevala -kävelyllä. Siitäkin löytyy juttua blogissa hakusanalla Via Kalevala.
Vienan Karjalassa tapasin erään omaa sukuaan 1500-luvulle asti tutkineen miehen, joka innostui sukunimestäni. Hän väitti, että kaikki Kiestingin Sergejeffit ovat sukua toisilleen, kauppiaita aikoinaan. Varmaan näin onkin. Laukkukauppias, reppuryssä, laukkuryssä. Titteli riippuu siitä, kuka sen sanoo. Tuolla Via Kalevala -reissulla valkeni reppu- ja laukkuryssän ero. Lönnrothin aikoihin tavarat kulkivat Vienasta repussa Suomeen myytäviksi. Sittemmin laukku korvasi repun ja siitä tuli eräänlainen kulkukauppiaan näyteikkuna. Ukillani oli sellainen laukku. Muistaakseni tai kuulemma.
Yritin kovasti miettiä, mitä eiliset opit tarkoittaisivat käytännössä. Jos siis haluaisi tietää suvustaan.
Perinteistä sukututkimusta – sitä jossa tutkitaan arkistoja ja tietokantoja – harrastetaan yhä enenevässä määrin. Johtuuko suurista ikäluokista vai lisääntyneestä kiinnostuksesta omiin juuriin vai tiedonsaannin helpottumisesta. Tai kaikistä näistä yhdessä. Joku ehätti eilisessä tilaisuudessa miettimään tietojen todenperäisyyttä, sillä jossain vaiheessa historiaa suomalaiselle rengille naitettiin isännän raskaaksi saattama piika. Näin aika usein pariskunnan ensimmäinen lapsi kirjautui väärälle isälle.
Ihan helppoa ei liene taustojen tutkiminen geneettisestikään. On olemassa erilaisia palveluja kuten Family Tree DNA ja MyHeritage. Suomalainen palvelukin on tulossa. Näistä käytetyimmillä palveluilla saa varmimmin ”osumia”.
Suomalaiset ovat hyvin tutkittuja. Venäjällä tehdään geenettistä sukututkimusta hyvin vähän mikä vaikeuttaa suomalaisten kohdalla ”totuuden irti saamista”.
Hämmästyttäviä asioista. Yhtenäistä geeniperimää löytyy baskien ja saamelaisten väliltä. Ja hännän huippuna se, että olemme geneettisesti lähempänä jyrsijää kuin koiraeläintä.
Kirja: Marja Pirttivaara: Juuresi näkyvät, geneettisen sukututkimuksen ABC
Aiheeseen johdattelivat Pirkko Liikanen ja Sonja Peschkow