STV4:n aamuteeveessä annetaan ohjeita miten suojautua auringolta. Kyllä sitä on riittänytkin, jo kolmas helleviikko meneillään. BB- ja BC-voiteet ja 30 suojakertoimet toistuvat parikymppisen nätin naisen puheessa. ”Kannattaa suojautua, ettei näytä sitten 30 vuoden päästä vanhalta nahkalaukulta.” Tätä en tiennytkään, mutta löytyy kuulemma ripsivärin päällysväriäkin, jolla saa oman suosikkiripsivärin pysymään uidessa.
Auringolta suojautumisjutussa unohdettiin sujuvasti tutkimukset, joissa on viitteitä siitä, että suojakertoimet kuten muutkin kemialliset aineet saattavat lisätä ihosyöpäriskiä. Samoin unohtuivat myös muovimikropalasten ympäristövaikutukset mm. Itämeren tilaan. Niitä löytyy kosmetiikasta, kaikesta hammastahnasta muovipusseihin. Tästä aiheesta oli kyllä juttua tämänpäiväisessä Dagens Nyheter –lehdessä.
Plaraan taas matkailijoille jaettavia esitteitä. Kunpa kertoisivat esitteissään museoiden laajuuden. Olen kaivannut sitä monesti aiemminkin. Esitteessä pieneltä vaikuttava taidemuseo osoittautuukin laajaksi aarreaitaksi tai päinvastoin. Kertoisivat esimerkiksi kuinka monta teosta – edes suunnilleen – tai salia museossa on. Nytkin kävi niin. Viimeiseksi jättämämme Västerbottenin museossa monet kiinnostavat teokset jäivät pikavilkaisuksi, sillä aika loppui. Suomenlautalle oli lähdettävä. Museo esitteli laajalti paikallista taidetta, valokuvia ja vaikka mitä.
Vasalinen Uumajasta Vaasaan liikennöivä alus muistuttaa etäisesti jotain tosi kauan sitten liikennöinyttä paattia. Kulahtanut sisustus, ruosteiset rakenteet ja nuhruinen olemus ihmetyttää. Eikö reitille ole pystytty hankkimaan uudempaa alusta? Vastaavaan risteilijään törmäsin viimeksi Gambian-matkallani. Miten ikinä saavat liiketoiminnan pyörimään. Neljässä tunnissa ei automatkailija juurikaan kuluta palveluja. Liikematkailija ei varmaankaan laivaa käytä. Kokousmatkailijaakin on vaikea mieltää muuksi kuin paikasta toiseen siirtyjäksi. Saaristolaispöytä sai minut nimeämään ravintolan Mättöläksi.