Joulu kului laatikkojen keskellä laatikkoja syöden, kaikki kun on vielä vaiheessaan rempan vuoksi. Ystäviä tapasin ja camino-reissu luonnollisesti hallitsi puheenaiheita. Ystävät tiesivät, toisin kuin monet minut tuntevat mutta vieraammat ihmiset, miksi vaelsin tuon 807 kilometriä.
Motiivinani ei ollut minkään sortin valaistuminen, vaan pelkästään saada putkiremppaan kuluva kolme kuukautta vietettyä niin, ettei tarvitse vuokrata asuntoa ja työhuonetta sen ajaksi. Töiden tulisi hoitua ja kävellä haluaisin mahdollisimman paljon.
Olin ollut caminolla aiemmin ja tiesin, että maisemat miellyttävät ja hintataso sopii kukkarolle. Työnteko hieman hirvitti, mitä jos yhteydet eivät toimikaan ja päädyn ajelemaan busseilla ja takseilla ympäriinsä etsimässä sopivia työskentelypaikkoja. Pelko osoittautui turhaksi sillä, sillä niin pientä kylää ei kohdalle osunut, ettei wifiä olisi ollut.
Asialliset vetimet sekä työperäisiin tapaamisiin että camino-reissuun tuottivat päänvaivaa. Pilvipalvelujen välityksellä tekee kyllä töitä, mutta tallustelepa lounaalle palatsi-luokan hotelliin camino-vetimissä. Kaikki reittejä vaeltaneet tietävät, että caminon iltaeleganssiin kuuluu crocsit ja päivällä jalassa on tukevat vaelluskengät. Rinkkaan ei voi pakata monia vaihtoehtoja, hyvä kun kannettavan tietokoneen ja kameran jaksaa muiden camino-tarpeiden lisäksi kantaa. Vaateongelman ratkaisin ottamalla mukaan sellaisia vaatteita ja asusteita, jotka voin jättää hotelliin tai vaatekeräykseen. Värikäs ja kevyt huivi pelasti monesti ilta-aikaan. Itse asiassa sain kehujakin siitä.
Matkani alkoi 55 euron hotellista, siis huippuhinta 30 euron päiväbudjettiin nähden, mutta se soveltui hyvin Pyreneiden ylityksen harjoittelupaikaksi. Hotellissa ei ollut hissiä ja aamiainen tarjoiltiin alimmassa kerroksessa. Kun vatsa oli täynnä, tuli kiivetä ensin 0-kerroksesta kolmanteen, jossa vastaanotto sijaitsi ja sen jälkeen vielä kolme kerrosta lisää, huoneeseen.
Muutenkin Biarritz mäkisine maastoineen kävi harjoittelusta. Ylös-alas-ylös jne. Kun kävely alkaa väsyttää, kaupunkibussiin voi nousta monista kohdista, eikä maksa mitään. En kyllä kokeillut kyytiä.
Lentokoneessa Helsingistä Biarritziin unelmoin Pyreneiden asukista, joka sanoisi että voin nukkua hänen tiluksillaan niin kauan kuin nukuttaa. Reissu-remppa-työvalmistelut olivat uuvuttaneet minut niin, että olisin voinut nukahtaa vaikka turvatarkastusjonoon, ellei minua olisi juoksutettu kaiken maailman erikoistarkastuksissa Pariisin Orlyssä kävelysauvojeni takia.
Biarritzista kulkee bussi Bayonnen rautatieasemalle, josta juna vie Pyreneiden ylityspaikkaan, Saint-Jean-Pied-de-Portiin. Paikasta näkee käytettävän lyhennystä SJPP.