Ajamme kohti Kuhmoa. Olemme tarjouksen houkuttelemana varanneet hiihtolomaviikon Hotelli Kalevalassa. Kun lähestymme Kuhmon taajamaa, sen pääkadulla loistaa kyltti ”Työttömien klubi”. Kuhmon työttömyysaste hipoo kahtaakymmentä prosenttia. Se on jopa kainuulaisittainkin korkea ja näkyy heti kaupunkiin saavuttaessa.
Kokko-linnun muotoinen Hotelli Kalevala
Kalevala-hotelli on rakennettu 1989, nykyinen omistaja Sirpa omistanut sen kaksitoista vuotta. MEK etsi 1980-luvulla Suomesta sopivaa paikkaa Kalevala-kyläksi ja Kuhmo voitti. Arkkitehti suunnitteli Kalevalassa esiintyvän kokko-linnun innoittamana hotellirakennuksen. Kaukaa hotelli näyttää hirsirakennukselta mutta lähempää tarkasteluna betoni paljastuu.
”Se on valettu betoniin. Toinen siipi toimii hyvinvointiosastona, toinen on vielä rakentamatta. Suunnitelmat toki on jo olemassa”, respan Salla kertoo.
”Etelän ihmistä” hämmentää kun joulukoristeet tervehtivät tulijaa hotellin sisätiloissa vaikka on jo hiihtolomat meneillään. Hotellissa kokolattiamatto vaimentaa ääniä, mutta tukkii nenän. Myöhemmin saan tietää, että jouluisiksi kokemani kyntteliköt on tapana pitää kaamosalueilla pitkään, koko kaamoksen ajan.
Aulassa saksalaisporukka iloitsee: ” Hiihtoa ja valkoista puhdasta lunta. Eikä lentokoneita.” Mitäköhän miettivät avannosta.
Järven rannalla kun ollaan, niin mummo pulahtaa ensi töikseen avantoon.
Potkukelkka tuntuu olevan oiva menopeli näillä main.
Ulkomaalaisryhmiä varten suunniteltu ravintolatarjonta
Keittiössä työskentelevä Anneli laittaa puuron hautumaan ensitöikseen aamulla saavuttuaan töihin. Parin tunnin päästä vieraat venyttelevät uniset jäsenensä aamiaissaliin nauttimaan samettisesta hyvin hautuneesta puurosta. Sellaista harva malttaa kotonaan valmistaa.
Puuro oli herkullista. Aamiainen on hyvä kun saa kahvia ja jotain purtavaa lehteä lukiessaan, mutta vaihtoehtoja illallisruoille olisin kaivannut. Ensi reaktioni saapuessa oli, että ei voi olla totta, koko viikko mättöä (noutopöytää). Ravintola kun mainittiin mainoksessa, oletin ilman muuta että sieltä saa myös annoksia. Ei saanut, noutopöytä tai ei mitään. Hotelli keskittyy ryhmiin ja ulkomaalaiset syövät noutopöydästä mielellään. Tuntuu kuin monet heistä olisivat tulleet tekemään muuta kuin herkuttelemaan.
Mietimme miten järjestäisimme ruokailun. Vaihtoehtoja ei juuri ollut. Kuhmon ravintolat ovat joko lounaspaikkoja tai kaljakuppiloita. Illalla ei saa ruokaa kuin Eskobar-ravintolasta, joka sekin huoltoasematasoa ja viiden kilsan päässä.
Viikon ajan mättöä aamiaisella ja illallisella on minulle liikaa. Kerran armahtivat! Sain ahvenkeittoa, kun en halunnut noutopäydästä.. Naudanlihaa syömättömälle noutopöydästä nauttiminen oli vaikeaa, nautaa kun tuntui riittävän joka kulhoon. Mutta erikoispyynnöstä sain kerran oikein Kuopion ahventa. Nam! Kehtaavatkin jemmata herkkuja.
Kerran viikossa ravintolassa tarjoillaan paikallisia herkkuja, noutopöydästä kylläkin. Kun sitä ei mainostettu missään, se meni meiltä ohi.
Muistotilaisuudessa syömässä
Kävipä niinkin, että kun olimme menossa kuuntelemaan Sommelon kahvikonserttia, eksyimme avoinna olevaan ravintolaan. Tosin emme tienneet, että siellä oli muistotilaisuus. Koska tilaisuus oli lopuillaan, saimme syödäksemme. Emme kuokkineet, maksoimme toki itse. Kuhmossa vaihtoehdot ovat vähissä lounasajan jälkeen.
Aktiviteetteja Kuhmossa
Kuhmo-talolla järjestetään monenlaista kulttuuripitoista ohjelmaa, kuten kuvaamani Sommelon kahvikonsertti.
Hotelli Kalevalan lähellä sijaitsee Joulumaa Spirit. Se on avoinna joulun aikoihin ja lisäksi kesällä. Siellä voi osallistua Kalevala-kierroksiin. Lähistöllä on myös sotahistoriasta kertova museo.
Hotellli järjestää ohjelmaa myös. Osallistuimme nuotioillan viettoon. Hotellin belgialaiset vieraat ihmettelevät kun puhutaan kansallispuistosta, National Park. ” Mikä puisto. Tämä on metsä, suuri metsä.”
Pihamaalla moni pysähtyy ihmettelemään patsaita. Hankeen on pystytetty ”Hiljaiset kainuulaiset”.
Hotelli Kalevala -pihamaalla taidettta: Hiljaiset kainuulaiset Kuhmo, Suomi
Kyyhkyläiset
Lizzy Jackson ja David Lewis-Smith Cambridgestä viettävät viikon mittaista häämatkaansa Kuhmossa. He menivät naimisiin viime syyskuussa ja sen yhteydessä pitivät pienen loman mutta varsinainen häämatka sai odottaa yhteistä aikaa.
”Halusimme jotain erilaista. Useimmat tutut lähtevät häämatkalle etelään, auringon lämpöön, mutta me halusimme pohjoiseen. Internetistä löytyi idea ja matkanjärjestäjä, joka laittoi yksityiskohdat kohdalleen: aktiviteetit, lennot, kuljetukset ja majoituksen.”
Pariskunnan kertoman mukaan Cambridgestä siirtyy melkein nopeammin Kuhmoon kuin Helsingistä autolla.
Lizzy pitää koirista ja siksi huskysafari on suuri elämys.
”Halusimme kerran elämässä –kokemuksen, tietenkin. Maastohiihto on huippukokemus, Lizzy käy Alpeilla mutta minulle lumikokemus on aivan uutta.”
Illalla pariskunta aikoo bongata revontulia.
Liittyykö se jotenkin häämatkan odotuksiin? Jotkut uskovat lapsensaannin ja mieskunnon paranevan kun katselee revontulia.
David nauraa: ”Voi, olemme liian järkiperäisiä, tylsiä ja brittejä uskoaksemme moiseen, ja lisäksi olemme molemmat lääkäreitä. Tiedämme miten lapsia tehdään. Emme ole taikauskoisia.”
Seuraavana aamuna ilmeni, että pariskunnalle oli käynyt niin kuin monelle muullekin runsaan ulkoilman ja illallisen jälkeen, he nukahtivat revontulia näkemättä.
”Tervatarinakin on mielenkiintoinen, en ole sitä aiemmin tiennyt”, David sanoo.
”Halusimme erilaista, ja sitä saimme. Vähän ihmisiä. Emme muuttaisi mitään hotellissa. Tämä kerta kaikkiaan ylitti odotuksemme.
Sauna saksalaisille pettymys
Mykkä suomalainenkin ahdistuisi Kalevala-hotellin saunan hiljaisuudessa. Naisten puolella kävellään ja katsotaan ohi. Liikutaan aavemaisesti. Touhutaan omat asiat, kuin muita ei olisi. Onkohan jokin opaskirja pelotellut turistit hiljaiseksi. Sanonut ettei suomalaisessa saunassa ei saa puhua.
Saksalaispariskunta Iris Bachmann ja Rainer Wender, on vaikuttunut lumesta, sen valkoisuudesta ja maisemista yleensä. Heidän kotiseudullaan Duesserdorfissa lumi muuttuu nopeasti ruskehtavaksi. Mutta Kalevala-hotellin kylpylä ei saa hyviä arvosanoja.
”Sauna! Tulimme maahan joka on kuulu saunakulttuuristaan, mutta mitä saamme! Yksi sauna miehille ja toinen naisille. Suihkutkin ovat 1960-luvun koulusuihkujen tasoa. Infapunasaunan käytöstä kiskotaan 30 euroa tunnilta. Vansinnich! Meilläpäin spassa on saunoja joka lähtöön. On turkkilaista, infrapuna ja muuta ja kylmäaltaita. Kaikki ovat käytössä yleensä ilmaiseksi. Ja ajat, saunat ovat käytössä klo 16-18. Ei ole minkään standardin mukainen. Ja pöydänkokoinen poreallas!”
Pariskunta löysi Kalevala-hotellin internetistä. Ajankohta sopi. Matkatoimisto järjesti kuljetukset ja muut varaukset.
”Saunaan pitäisi investoida. Samoin suksiin. Ne ovat huonossa kunnossa, sillä niitä ei näytä hoitavan kukaan”, Rainer jatkaa.
Vaimo olisi kaivannut palvelua suksien valinnassa.
”Ensikertalaisena en osaa valita suksia. Jonkun olisi pitänyt kertoa minkälaiset soveltuvat pituuteni ja painoni mukaan.”
Ladut saavatkin sitten hyvää, erinomaista palautetta.
”Ihanat”. Latukarttaan olisi pitänyt laittaa tarkempia tietoja laduista, niiden vaikeusasteesta.
”Mutta pidän tunnelmasta. Hotelli on kotoinen: kirjasto, takkanurkkaus”.
”Kulhollinen keittoa 12 euroa, kallista”, Rainer moittii. Toisaalta he nauttivat hiihtoretkestä Kuhmon keskustaan, jossa söivät hyvän lounaan alle kympillä, jälkiruokakahveineen päivineen.
Saksalaispariskuntaa ei häirinnyt koristeet, jotka hämmästyttivät kotimaan matkailijoita. ”Joulukoristeita! Hiihtoloma-aikaan”, kuuluu eräästä aamiaispöydästä suomen kielellä.
Vastaanoton Salla kertoo, että kynttelikköjä, jotka Etelä-Suomessa kerätään kätköihin loppiaisen aikaan, Kalevalassa käytetään maaliskuulle asti.
”Niin kauan kun on pimeää. Kun päivänvalo voittaa, otamme ne pois. Näin on tapana täälläpäin.”
Moottorikelkkasafarit elämys ulkomaalaisille
Martti Nevalainen aloitti ohjelmapalvelujen tarjoamisen seitsemän vuotta sitten Hotelli Kalevalassa. Hän järjestää retkiä moottorikelkoillaan. Lähes kaikki asiakkaat ovat ulkomaalaisia. Lähtöjä on useita päivässä. Kaksisataa vierasta mahtuu hotelliin ja kaksikymmentä henkeä kerralla safarille.
”Englantilaisia, saksalaisia, ranskalaisia, belgialaisia. Venäläisiä ei juuri ole”, Martti kertoo. ”Olemme liian lähellä rajaa. Venäläiset jatkavat kauemmas oleviin hiihtokeskuksiin, joissa on mäki. Nykyisin pitää olla pippaloa”.
Kuhmon komea kaupunginkirjasto
Leena Mäkäräinen istuu komean kirjaston lainauspisteessä. Kun ihmettelen kirjastoa ja sitä, että juuri sellainen on Kuhmoon saatu.
”1980-luvulla rahaa oli törsättäväksi asti. Ei syyvetty Reikkoihin. ” (Mummo suomentaa ”ei avustettu Kreikkaa”)
Sisäkorkeus tuo avaruutta lähes parin tuhannen neliön tilaan mutta myös lämmityskustannuksia. Rakennuksen ylläpitokin maksaa.
”Muutakin toimintaa on mietitty, mutta ei toistaiseksi ole löytynyt.”
”Ensimmäinen kevään merkki on kun kirjastossa kuuluu tip, tip. Katto vuotaa aina aika ajoin”, Mäkäräinen nauraa.
Kuhmolaisia on reilut 9000 ja he ovatkin kirjaston varsinaista asiakaskuntaa.
”Kuhmo sijaitsee mutkassa. Tänne täytyy tulla, ei tänne eksytä kulttuuripalveluja hakemaan.”
Yhtenä päivänä bongasin kylällä kurvailevan kirjastoauton.
Kulttuurikeskus Juminkeko
Terva tuoksuu Kulttuurikeskus Juminkekon sisääntuloaulassa. Se johtuu rakennuksessa käytetyistä materiaaleista. Kuhmo on myös yksi Tervan tien paikkakunnista. Tervan tie kulkee ”Väinämöisen viisaita sanoja mukaillen, vanhojen mestareiden jäljissä Oulusta Manamansalon kautta Kajaaniin ja edelleen Sotkamon kautta Kuhmoon.”
Siviilipalvelusta suorittava Joel esittelee innostuneesti kulttuurikeskuksen toimintaa. Hänen mielipaikkansa kulttuurikeskuksessa on Suomen toiseksi suurimman (suurin SKS:lla) Kalevala-kokoelman vieressä. Kalevala on käännetty yli kuudellekymmnelle kielelle. Enpä tuotakaan olisi tiennyt ilman Juminkekoa.
”Kalevala on fantasiaa ja mielenkiintoista materiaalia. Mikä merkitys sillä onkaan Suomelle ollut”, miettii Joel. ”Olisiko vuoden 1918 tapahtumat voineet tapahtua ilman Kalevalaa”.
Joelin mielihahmo Kalevalassa on Louhi.
”Yleensä Louhi koetaan pahana, mutta minä en näe häntä pahana hahmona, kovana hallitsijana ennemminkin.”
Juminkekossa käy parisataa vierasta kuukaudessa.
”Muuallakin kootaan kansallistarinoita. Esimerkiksi Vietnamissa on koottu eepos. Senkin kokoamista ovat yhteisöt tukeneet.”
Sotamuseo
Museossa työskentelevä Hilkka Tampio: ”Tähän piti tulla lasten Kalevala-talo 1990-luvulla mutta rahat loppuivat ja suunnitelmat muuttuivat kävijäennusteiden ja suhdanteiden vuoksi. Paikalle rakennettiin museo, joka kertoo talvisodasta kuhmolaisten näkökulmasta eli niiden jotka olivat silloin Kuhmossa.
Kävijöitä vuosittain neljä-viisituhatta. Miehiä enemmän kuin naisia, usein pariskuntia.
Kuva seinällä järkyttää, niin minua kuin varmaan muitakin: 13-vuotias poika sai surmansa aivan sodan alussa. Sodan ensimmäinen uhri, ehkä.