Kuuba – Hanvanna – Mummo matkabloggaa

Havanna

Porukka koneen sisällä taputtaa aivan kuin suomalaiset seiväsmatkalaiset 70-luvulla kun koneen pyörät koskettavat kiitorataa Havannassa. Turvavyöt rävähtävät auki ja auktoriteetiton lentoemäntä yrittää saada matkustajia takaisin paikoilleen, sillä matkaa terminaalin on vielä.

Kuubaan saapuva huomaa heti ylväitten kuningaspalmujen ja yhtä ylväänä lentoasemalla vaeltavien, verkkosukkiin sonnustautuneiden tullivirkailijoiden jälkeen autokannan. Se on vanhempaa kuin kuvitella saattaa. 1950-luvun ja vieläkin vanhemmat amerikanraudat kuljettavat matkailijoita, jotka maksavat reippaasti saadessaan istua näiden polttoaineille persojen kaunottarien kyydissä.

Kuubalaisten luovuus näkyy monenmoisina menopeleinä.

Autoja Kuubassa ruokitaan Venezuelasta tuodulla bensalla. Monet vanhan amerikanraudan omistajista tosin ovat vaihtaneet moottorin edullisempaa polttoainetta nielevään.
”Ympäristölle vanha autokanta on ongelma”, oppaana toimiva Marianela sanoo.
Autot myös kuluttavat renkaita ja varaosia.
”Mekaanikkomme tekevät jatkuvasti ihmeitä. He etsivät varaosat jostain, kuka tietää mistä. Myös huoltoon menee aikaa, se maksaa.”

On kiehtovaa katsella ja seurata ympäristöä ja puutteen synnyttämiä luovuuden luomuksia. Näyttää siltä, että kuubalaiset ovat nostaneet kaiken minkä vaan voi pyörien päälle. Kauppasaarrosta johtuen uutta on saatavilla niukasti. Se näkyy niin hotellien sisustuksissa kuin autojen kokoonpanoissakin.

Mahtipontinen hotelli Nacional

Hotel Nacional rantakatu Maleconilta päin

Hotel Nacionalissa minut majoitetaan mafiakerrokseen. Nimitys tulee, siitä että hotellin rakentamiseen on tiettävästi käytetty mafian rahoja. Välillä hotellin koko 2. kerros oli mafian kokouskäytössä. Huoneeni 235 on Errol Flynnin nimikkohuone.

Flynn teki Fidel Castrosta Cuban Story (1959) dokumenttielokuvan aikana, jolloin Castro vielä piileskeli viidakossa. Elokuvaa ei aikoinaan esitetty Yhdysvalloissa.

Hotel Nacionalin aula

Hotel Nacionalin Galleriabaaria komistavat kuuluisuuksien kuvat

Kuubassa kun ollaan niin tottakai tanssitaan

juodaan mojitoja

Mojitot lähdössä matkaan Hotel Nacionalin puutarhabaarissa

ja poltetaan sikaria

Havannan nimikkosikarilaatikon teksti muistuttaa että sikarin polttaminen vaarantaa terveyttä ja voi aiheuttaa riippuvuutta

Nacional Hotelli kaikessa mahtipontisuudessaan muistuttaa rapistuvaa kaunotarta, mutta lumoaa yhä kaikkialta tulvivalla historiallaan. Kaikkialta löytyy muistutus menneisyydestä. Sisäpihalle astellaan kullanvärisen 1930- vuosiluvulla varustetun laatan yli. Hotellin baarissa kuuluja mojitoja pillillä imeskellessä katse väistämättä kiertää seiniä, joissa komeilevat lukuisien kuuluisuuksien kuvat. He, kuten hotellihuoneiden ovenpielien kuvien esittämät henkilöt ovat joskus majoittuneet hotelliin.

Liekö heilläkin ollut vaikeuksia saada valoja toimimaan kuten minulla? Errol Flynnin nimikkohuone on tilava ja ajan patinoima. Pömpöösi parisänky hallitsee tummanpuhuvaa huonetta. Vaatekaapin ovet pysyvät kiinni, kun työntää vaateripustin telineen oven eteen. Valotkin saadaan porukalla toimimaan.

Kylpyhuoneiden vesikalusteet näyttävät uusilta, Italiasta hankituilta, mutta vesi tippuu rytmikkäästi.

Kirjoituspöydän laatikosta löytyy harvinaisuus: hotellin logolla varustettua oikeaa kirjepaperia ja kuoria.

Merinäköalaa pääsee ihailemaan 8. kerroksen sviitistä, mutta pienelle ranskalaiselle parvekkeelle ei turvallisuussyistä ole asiaa. Tässä yhteydessä ei ajatella asiakkaan hyppäämistä alas, vaan parvekkeen romahtamisvaara.

Sesongin hedelmiä aamiaisella

Aamiaislajitelmaa kuvaa runsauden rapistuneisuus. Monet tarjoomuksista olisi kotimaisen käsityksemme mukaan kuulunut poistaa asiakaan silmistä. Valmiina odottavia aamiaislajeja täydensivät kokkien loihtimat yksilölliset munakkaat ja niiden lisukkeet.

Monen monta kertaa olen matkoillani kaihonnut kunnon kahvin perään. Täällä kahvi maistuu. Se on hieman pehmeämpää kuin kotoinen juhlamokkamme, mutta maukasta ja kaiken kaikkiaan herkullista. Hotelli Nacionalissa erilaisia kahvivaihtoehtoja on automaattikahvista kahviconoccierin valmistamaan, asiakkaan määrittelemään kahviin asti.

Väriloisto hedelmäpöydässä houkuttaa maistamaan monenlaista eksoottista hedelmää. Vaikka Kuuban ruokatalous on kuulemma suuresti tuonnin varassa, jopa niin että hedelmiäkin tuodaan ulkomailta, hedelmätarjoilija vakuutti suurimman osan pöydän antimista olevan kuubalaisista hedelmätarhoista.

Ravintolan naistenhuoneessa siivooja rojahtaa peilitasolle. Alailmoista minua tarkkaillen hän huokaa. ”Sinulla on ihanat hiukset. Samoin kynnet”.

Malecón-rantabulevardi

Malecon-rantabulevardin yöleämää voi seurata Hotel Nacionalin puutarhaterassilta

Kalastaja saaliineen tepastelee Maleconilla aamusella

La Habana Vieja, Vanha Havanna

Vanhaa kaupunkia halutaan elävöittää. Pähkinänmyyjä astelee vastaan railakkaasti laulaen. Myynti on hänen busineksensa. Kuubassa luvan voi saada pienimuotoiseen yrittämiseen.

Pähkinänmyyjä annostelee tuotteitaan

Asunnon voi omistaa ja myydä. Maalia ja rakennustarvikkeita voi ostaa ”kovan peson” kaupoista.

Kaupungin sydän, historiallinen keskus on Unescon maailmanperintölistalla.

Liput ja pyykit liehuvat Pradolla, kaupungin valtakadull

Polkypyörätaksi Capitolion edustalla

Prado-kadun maisemia vastapäätä Capitolioa

Rahalla saa ja hevosella pääsee – niin Havannassakin.Taustalla Capitolio.

Ambos Mundo

Vanhassa Havannassa Ambos Mundo –hotellin 5. kerroksessa aukeaa ovi Hemingwayn valtakuntaan parilla pesolla. Havannaan ihastunut Hemingway kirjoitti hotellihuoneessaan kunnes hankki oman talon läheltä Havannaa.Lasivitriinissä komeilee ”Jäähyväiset aseille” silkalla suomen kielellä. Lukemista ei mukaansa saa, sillä huone on museoitu.

Käy kuitenkin vilkaisemassa Havannan kattojen elämää 8. kerroksen kattoterassilla. Sieltä avautuu upeat maisemat moneen suuntaan.

Hotel Ambos Mundos kattoterassilla

Havannan maisemia Ambos Mundos hotellin katolta.

El Caballero de Paris – Pariisilaisen herrasmiehen parta on kulunut monien silitysten myötä. Patsasta silittäessä voi esittää toiveen.

Kilpailu turistien huomiosta on kovaa, on erottauduttava keinolla millä hyvänsä.

Kuubassa kierrätys on voimissaan, kaikki käytetään hyväksi. Koristeita juomatölkeistä

Kristoffer Kolumbus hautausmaa (Necrópolis de Cristóbal Colón )

Kristoffer Kolumbuksen jäännöksiä ei täällä ole, ne on siirretty Espanjaan. Ne ovat tosin matkanneet monessa paikassa ennen viimeisintä hautapaikkaa.

Italialaista marmoria pullollaan oleva hautausmaa Havanna Necrópolis de Cristóbal Colón

Yksi Havannan 21:stä hautausmaasta. Hyvin toimeentulevien hautausmaa. Yhä edelleenkin vuosittain nelisenkymmentä kuubalaista saa viimeisen leposijan täältä. Kenellä tahansa ei kuitenkaan ole varaa hautaan, sillä halvin mahdollinen maksaa 1500 dollaria.

Kiitoslaattoja mm. siitä että haudalla käynyt toivoja on saanut tyttärentyttären.

Kerrotaan, että tänne olisi koirakin haudattu. Se tuli emäntänsä kuoltua tänne eikä lähtenyt pois. (taas yksi tarina)

Yksi suosituimmista käyntikohteistä tällä Carraran marmoria kosolti sisältämällä hautausmaalla on La Milagrosan muistomerkki. Monet haudalla kävijät koputtavat kolmesti kiveä.

Tarinan mukaan 23-vuotias seurapiirirouva Amelia Goire de la Hoz kuoli lapsivuoteeseen 1903. Sekä kuolleena syntynyt poika että Amelia haudattiin samaan hautaan. Leski José Vicente Adot y Rabell nähtiin päivä toisensa jälkeen haudalla. José uskoi Amelian vain nukkuvan ja yritti herättää hänet koputtamalla kolmesti.

Kun hauta kuubalaisen tavan mukaan avatiin kahden vuoden päästä, löydettiin poikalapsi äitinsä käsivarsilta. Huhumylly pyöri, oliko äiti sittenkin haudattu elävänä, sillä poika oli haudattaessa asetettu äitinsä jalkopäähän.

Nykyään haudalla käy paljon ihmisiä toivomassa kuka mitäkin, monet lapsilykkyä. Toiveen esittäjä kolkuttaa kelloa, astelee muistomerkin oikeaa puolta koskettamaan äitiä tai lasta, jonka jälkeen peruuttaa vasenta puolta pitkin katse Amaliassa ulos muistomerkin alueelta. Luonnollisesti toivetta ei saa kertoa kenellekään.

La Milagrosan muistomerkki. Patsaalla voi toivoa: soita kelloa, kosketa äitiä tai lasta samalla kun toivot, peräänny pois.

Vedado

Sokeriparonien rahoilla rakennettu hienostokaupunginosa. Vehreitä puistojen ja väljien katujen Vedado on saanut nimensä sanasta ”vedado, kielletty”. Siirtomaa-aikana alueella ei saanut kaataa puita. Kun Espanja hävisi sodan ja siirtomaa-aika oli ohi, alkoi rakentaminen 1898. Sokeriparonien aikana Vedadosta tuli Havannan pohjois-amerikkalainen hienostokaupunginosa, hulppeine huviloineen.

Miramar

Miramarin on haluttu asuinalue. Talot menevät kaupaksi ennen kuin ne on ehditty rakentaa. Alueella on paljon lähetystöjä ja yritysten ulkomaalaisia työntekijöiden asuntoja.

Vallankumousaukio

Vallankumous-aukiolle, jota vartioi Che Guevaran reliefi ja 142 metriä korkea kansallissankari Jose Martin muistomerkki. Aukio on kuuluisa Fidel Castron pitämistä mammuttipuheista. Muistomerkistä hyvät näköalat.

Che Guevaran ja Fidel Castron kasvoreliefit koristavat maisemaa Vallakumousaukiolla Havannassa

Taksinkuljettaja autoineen kyytiä odottamassa Vallankumousaukiolla.

Ravintolat

Kuuban vahvuudet matkailumaana liittyyvät kaikkeen muunhuin kuin kulinaristisiin nautintoihin.

Mainoksia ei juuri näy, se ei kuulu talousfilosofiaan. Joskus ravintolan tai muun matkailupalvelun nimikin on vaikea muistaa – hei mikä paikka tämä olikaan – sillä logoja ei näy.

Paikalliset suosivat Chinatownin ravintoloita ulkona syödessään. Possunlihaa rakastetaan yleisesti, ja ainakin Bode de Mediossa se oli todella hyvää.

Churro, espanjalaista alkuperää oleva uppopaistettu pitkä leivonnainen. Löytää Havana Viejan kujilta. Tässä 0,50 CUC kappaleelta

Paladar on yleisnimitys yhden perheen omistamalle kotiruokaravintolalle. Yksityistämisohjelman myötä paladarit saivat laillisen oikeuden toimia vuonna 1993.