Bussieksotiikkaa reissulta etsiville kerron heti, että sitä löytyy enemmän vaikkapa hengiltä kilpailutetuista Espoon paikallisrotiskoista, jolla matkamme aloitimme tänä aamun kuin näistä kahdesta Viron bussista, joilla matkamme on jatkunut. Aamuisessa Espoon bussissa kaikki penkintaustat olivat piirustuksia täynnä, vaikea valinta mihin istua, mikä olisi puhdas penkki. Kun hyväksyttävässä kunnossa oleva löytyi, piti hetken päästä muuttaa penkkiä, sillä katosta tippui vettä päähän.
Tallinnan satamasta paikallisbussi 2 vei meidät linja-auto-asemalle, Tarto mnt Autobusjaam (3-4 pysäkkiä). Pysäkiltä parisataa metriä takaisinpäin, kulmasta vasemmalle ja siellä ”loistaa bussiasema”. Tarttoon lähtee bussi puolen tunnin välein.
Tämä Tartoon matkaava bussi on mukava. Kaksi tuntia ja risat tasaista menoa ja maisemaa.
Paikalliset chattailevat netissä, sillä bussissa on langaton verkko matkustajien käytössä.
Vessaan mennessä pitää pyytää avain kuljettajalta. Töllöstä tulee kuvia Peipsijärveltä. Lehtiäkin voisi lukea, niitä on tarjolla bussin keskiosassa.
Maisemissa vihreyttä, välissä rypsipeltoja. Tönö siellä, toinen täällä. Haikaranpesien pongaus käy viihdykkeestä. Pellolla tepasteleva viisi pistettä, poikasia pesässä ja vanhemmat seitsemän pistettä, yksinäinen haikara kolme jne. Ensimmäinen pesä: kalja bongaajalle, kuten silloin kun olimme Suomen ympäristöopiston järjestämällä Saarenmaan reissulla.
Tartto
Tartossa kävelykadulla myydään olutta metritavarana. Kahdeksan puolen litran Saku Originalia lankulla. Seuraksi Praeleivad Küüslaugukastmega – leipää ja valkosipulia.
Ilahduttaa kun ei tarvitse, sopertaa käsittämättömiä suomen ja eestin sekaisia ajatuksia – joka tekee keskustelusta jotenkin älyttömän oloista – vaan voi reilusti puhua englantia, jota tunnutaan osaavan täällä enemmän kuin Tallinnassa.
Iivi Oja, Vaike 20
Yövymme kilometrien päässä keskustasta olevassa kotimajoituksessa. Rouva Oja on laittanut huoneet tuottamaan matkarahaa. Hän käy syksyisin ja keväisin Espanjassa, Egyptissä ja vaikka missä. Arvo sinänsä hänen ikäiselle ihmiselle, joka on saanut kokea suljetun Viron aikakauden.
 |
| Iivi on laittanut aamiaista vierailleen. |
Aamiaisella tapaamme belgialaismiehen, joka matkustaa bussilla ympäri Viroa. Tuli edellispäivänä Saarenmaalta, kuusi tuntia bussissa ja sitten käveli tähän kotimajoituspaikkaan, jonne infopisteen mukaan oli 15 minuutin matka. Virkailija varmaan tarkoitti autolla. Uskon puute vaivasi meitänkin matkalla, tie vaan jatkui ja jatkui, ja laukut painoivat. Infovirkailija ei tainnut olla oikein tietojen tasalla, kroonitkin meni niiltä sekaisin. Hinta oli tuplasti enemmän kun olimme perillä, mutta kuka nyt lähtisi takaisin dallaamaan siinä vaiheessa.
Belgialainen harmittelee kun ei pääse luonnonpuistoihin. Bussilla pääsee hyvin kaupungista kaupunkiin, mutta sitten on jumissa niissä. Kuresaaressa hän vuokrasi pyörän, se oli kuulemma ollut hyvä. Pääsi liikkumaan muuallakin. Teiden kunto ja kapeus eivät tosin aina houkuta pyöräilemään.
Kävelykierros keskikaupungilla -esite tutustuttaa Tarton tärkeimpiin nähtävyyksiin. Viitat ohjaavat turistia.
 |
| Kahden Wilden patsas |
 |
| Suutelevat opiskelijat suihkulähde |
Lisää patsaita. Valittunsa kanssa voi vaellella Toomemäellä, Emajoen rannalla tai kasvitieteellisessä puutarhassa bongaamassa patsaita, joita on lähes 80.
 |
| Näkymä Ruutikellarille |
 |
| Emajoen rannalla nauttii ohikulkevista vesiliikennevälineistä |
Lotja on pyöreä laiva, jolla aikoinaan kuljetettiin tavaraa jokiteitse. Uustuotanto alkoi vuonna 2006 ja nyt Lotjan voi vuokrata käyttöönsä. Niukan budjetin omaava voi seilata yleisöpäivänä
 |
| Tytöt haluu pitää hauskaa |
 |
| Kaarisillan kaarta myöten kävely on opiskelijoiden rohkeuden koetin |