Pohjois-Italiassa Alppien juurella olevassa Varallon pikkukaupungissa ei kaiu suomen kieli, eikä juuri muutkaan kielet kuin italia.
Turisteja on ympäri vuoden, mutta etupäässä italialaisia.
”Monet ulkomaalaiset käyvät Sacro Montessa, mutta muuten Varallo ei ole vielä saavuttanut tunnettuutta maailmalla”, kertoo kaupungin turistitoimistossa työskentelevä Paola.
Sacro Monte di Varallo on ylhäällä vuoren rinteellä oleva pyhäkköalue, yksi Unescon maailmanperintökohteista. Suuri puistoalue, kirkko ja neljäkymmentäviisi kappelia, joihin on sijoitettu kuvaelmia Jeesuksen elämästä.
Löysimme tämän viehättävän vaihtoehdon sattumalta, juuri kun kaipasimme uudenlaista lomanviettoa, sillä jälkikasvumme on kasvanut ulos lapsiystävällisen hotellin allasvaatimuksesta.
Kurkistus italialaisuuteen
Varallossa on hyvät mahdollisuudet kurkistaa italialaisuuteen. Kaupungissa on vain muutamia hotelleja, nekin pieniä perhehotelleja, joissa asiakaskunta on pääosin italialaisia.
Valitsemme pääkadulla sijaitsevan Hotel d`Italian. Se osoittautuu hyväksi valinnaksi, kaikki on lähellä, ja kun ikkunaluukut levittää selälleen on keskellä kaupungin sykettä. Syke on verkkaanlainen viikolla, kiihtyy kohti viikonloppua ja sunnuntaita, hävitäkseen lähes olemattomiin maanantaina, jolloin kaupunki nukkuu pois viikonlopun väsymystä. Maanantai on matkailijan kannalta turha päivä. Jos maanantai sisältyy lomapäiviin, se kannattaa viettää maisemia katsellen tai uimarannalla, sillä lähestulkoon kaikki on silloin kiinni.
Maisemat ovatkin paikallisen elämän tarkastelun lisäksi alueen parasta antia. Pienet pittoreskit kylät vihreiden vuorien rinteillä ovat mukavia pysähdyspaikkoja. Auto on tarpeellinen, toki bussejakin kulkee mutta harvakseltaan.
Varallosta Alagnaan vievä tie on yksi kauneimmista. Vajaan viidensadan asukkaan Alagna sijaitsee Monte Rosan kupeessa 1191 metrin korkeudessa. Alppien toisella puolella on Ranska. Tie kiemurtelee pienten kylien läpi. Tirolilaistyylisiä alppitaloja on sekoittunut mukulakivitaloihin, joissa monessa on katto ikikestävästä liuskekivestä. Hiihtohissillä voi jatkaa korkeammalle vuoristoon.
Varallo on mukavan lähellä jopa muutaman päivän lomastakin ajatellen. Milanon lentokentältä – kannattaa valita Milanon pohjoispuolella sijaitseva Malpensa – on matkaa noin 70 kilometriä. Viikon oleskelu maksaa suunnilleen saman verran kuin edullinen pakettimatka Suomesta Italian turistikohteisiin, jos käyttää hyväkseen lentotarjouksia. Päädyimme tilaamaan koko loman majoituksen samasta hotellista. Lyhyiden päiväretkien tekeminen rauhoittaa kiireistä mieltä, kun ei tarvitse liikutella tavaroita ja etsiytyä uusiin osoitteisiin.
Varallo herää
Saavuimme heinäkuisena lauantai-iltana juuri parahiksi seuraamaan kuinka Varallo herää eloon.
Alkuillasta kukkamekkoinen täti, jolla on hopeanharmaa tukka ja hohtavat helmet kaulassa, hurauttaa ikivanhalla naistenpyörällä viime hetken ostoksille. Hän mitä ilmeisimmin valmistelee illallista kotona. Kiireesti hän käy leipomosta jotain, jonka sitten ripustaa ohjaustankoon, ja polkaisee kotiin. Leikittelen ajatuksella pyöräilykypärästä säntillisten papiljottikiharoiden päällä.
Lapset ajelevat sinne tänne pikkupyörillään, pienimmät istuvat vanhempiensa ohjaustankoon kiinnitetyssä istuimessa ja tarkkailevat tyytyväisenä edessään aukeavia näkymiä. Ciao! Ciao! kuuluu kaikkialta. Vähän väliä pysähdytään ja tönäistään tuttavallisesti toista olkapäähän tai jaetaan ilmaan jääviä poskisuudelmia, vaihdetaan muutama sana ja jatketaan taas matkaa.
Nähdään ja näyttäydytään
Pimeyden laskeuduttua vanhalla sillalla esitetään muotia paikallisten voimin. Jännittyneet pikkumiehet ja -naiset, ja vähän varttuneemmatkin saavat raikuvat taputukset kun he kävelevät edestakaisin sillalle rakennetulla korokkeella. Yleisökin jännittää perheenjäsentensä ja tuttujensa puolesta.
Nuoremman väen makuun oleva bändi soittaa pääkadulla, jota pitkin käy loputon askellus pikkutunneille asti. Kaupunkilaiset ja muista lähialueen ei-niin-vilkkaista-paikoista, ovat tulleet italialaiseen tapaan näyttäytymään ja tapaamaan tuttuja ennen ja jälkeen illallisen. Kilometrin mittaista kävelykatua tallustelevat edestakaisin niin nuoret, keski-ikäiset, mummot kuin vaaritkin. Yksivuotias poika upouudessa, valkoisessa pyhäpuvussaan harjoittelee ensiaskeleitaan, hortoilee kävelykatua etukenossa muun perheen seuratessa taaempana. Voi, sitä ihastuneitten huokaisujen määrää.
Paikallisten kokoontuminen ruuan ääreen alkaa iltayhdeksän jälkeen, sitä ennen ravintolat ammottavat tyhjyyttään. Jotkut pysähtyvät juttelemaan ja valmistelemaan vastaansa tulevaa varten aperitiiveja ja pikkupurtavaa tarjoileviin baareihin.
Ruuan tilaaminen ravintolassa vaatii pitkiä keskusteluja, sillä ruokalistat ovat ainoastaan italiaksi. Kielitaito ei tahdo riittää puolin eikä toisin; paikalliset osaavat yhtä hyvin englantia kuin minä italiaa, eikä se ole paljon. Silti eteemme kannettu ruoka on aina hyvää. Jos välttelee tiettyjä ruoka-aineita, kannattaa opetella vähintään niiden nimitykset italiaksi.
Iltavalaistuksessa fasadien lukuisat yksityiskohdat, jopa klommot ja rapistuneet pinnat, saavat kauniin kullanhohtoisen loiston. Sacro Monte loistaa juhlavaloissaan kaupungin yllä. Varallo on parhaimmillaan.
Aika näyttää pysähtyneen tässä italialaisessa pikkukaupungissa – niin kuin monessa muussakin – kännykät ja internetit, itsestään huuhtoutuvat vessanpytyt ovat tulleet, mutta paljon on jäänyt ennalleen. Sellaisenkin ihmeen voi nähdä, että auton tankkaa huoltoasemanpitäjä. Hän lorottaa tankkiin sillä summalla, jonka autoilija työntää ikkunan raosta, ja pesee vielä tuulilasinkin.
Italian äänet
Varallo on rauhallinen mutta silti siellä kuuluvat Italian äänet: kirkonkellot, pienet mopoautot, vespat ja iloinen pulina. Ne alkavat kuulua kun aamulla avaa ikkunaluukut ja jatkuvat kunnes sulkee ne siestan tai yön ajaksi.
Kirkonkellot kumahtelevat puolen tunnin välein – yötä päivää. Yhden kerran puolelta ja kellotaulun osoittaman määrän lyöntejä tasatunnein. Kun kello ryhtyy lyömään vimmatusti, kellonsoittaja ei ole tullut hulluksi, vaan kirkossa on alkamassa messu.
Sunnuntaiaamuna moni edellisillan muotinäytöksen mannekiineista istuu hartaan näköisenä San Gaudenzion kirkossa. Lapsikuoro laulaa ihanasti. Yksi liian sikeästi nukkunut teini-ikäinen juoksee ensimmäisen laulun – kuulostivat huomattavasti iloisemmilta kuin virret – loppusäkeistöä laulettaessa mukaan riviin. Kuoronjohtaja hymyilee hänelle. Seuraavaksi he laulavat ja taputtavat käsiään rytmin tahdissa.
Kirkon sisätila on silmiä hivelevän kaunis. Kultaa ja kuvioita, katsomista riittää. Pappi ei puhu yksinään vaan seurakuntalaiset osallistuvat lukemalla alttarin edessä raamattua tai auttamalla kolehdin keruussa.
Aitiopaikalla
Tiistai on markkinapäivä. Jälleen kerran meille järjestetään ohjelmaa, jota voimme seurata ikkunastamme. Aamusta alkaa vimmattu kojujen kokoaminen – kuinka ovatkaan onnistuneet tekemään sen niin äänettömästi, aloittivat kuulemma jo aamuviiden jälkeen – ja siestan alkaessa kaikki kasataan takaisin autoihin.
”Eivät hinnat ole sen halvempia markkinoilla kuin kaupassakaan. Ne ovat halpoja vain ihmisten mielissä”, valaisee tuttavamme Tiziano torihinnoittelua. ”Joskus on ollut edullista ostaa markkinoilta, mutta ei enää.” Sama trendi lienee kaikkialla sen jälkeen kun halpahalliketjut ovat ilmestyneet. Toisaalta laiskalle turistille sopii hyvin, että ostettavat tuodaan oven eteen.
Hotellimme osoittautuu suosituksi hääjuhlapaikaksi. Kumpanakin lauantaina, jotka asumme siinä, yleiset tilat vilisevät viimeisen päälle pukeutuneita häävieraita. Vihkikirkkona toimii läheinen Santa Maria delle Grazie –kirkko, jonka pihalla onnellinen nuoripari sitten ikuistetaan digitiedostoon tulevia sukupolvia varten. Kun häävieraat häviävät suuntiinsa, saapuvat nunnat luutinensa lakaisemaan riisikerroksen katukivetykseltä.
Osa häävieraista yöpyy myös hotellissa. Edellisillan syöminkien jälkeen aamulla maistuu makea. Italialainen aamiainen: maitokahvi on ihanaa, kaikki muu on niin makeaa, että tuntuu kuin hampaat irtoaisivat tällaiselta juustoleivän syöjältä. Aamiaisen sisältö ei tehnyt poikkeusta Hotel d´Italiassakaan.
Aamukahville kokoontuu myös paikallista väkeä, vanhempia miehiä. He lukevat päivän lehtiä ja vaihtavat ajatuksiaan. Välillä keskustelu äityy hyvinkin äänekkääksi ja houkuttelee mukaan myös ohikulkevat.
Päiväretkiä
Orta-järvi
Varallon läpi virtaavassa Sesia-joessa ei ole juurikaan vettä, sillä edellistalvena vuoristossa oli vain vähän lunta. Jotkut innokkaat makaavat rantakivikolla ottamassa aurinkoa. Lapset kahlaavat vähäisessä vedessä.
Lähin uimaranta löytyy Gozzanosta, Orta-järven rannalta, noin puolen tunnin ajomatkan päästä. Vaikka veden äärellä ollaankin, rantakohteiden turisti-ilmapiiriä saa hakea. Orta-järven seutu on myös mukava päiväretkikohde. Aamupäivällä ostoksille Borgomaneroon, ja siestan ajaksi uimaan ja eväsretkelle Gozzanon uimarannalle. Kun auringonporo hieman hellittää, autolla kohti Orta San Giuliota, keskiaikaista pikkukaupunkia ja sen edustalla olevaa San Giulion saarta. Järven pohjoispäässä on pieni Omegnan kylä, jossa joki virtaa väärään suuntaan, vuorille päin. Kapea vihreässä vuoristossa mutkitteleva tie 615 metrin korkeudessa olevan Arolan kautta takaisin Varalloon tarjoaa silmäniloa.
Torino
Torinoon ajaa parissa tunnissa moottoritietä pitkin. Päivässä ehtii tehdä kattavan kävelyretken keskustassa ja käydä Torinon symbolissa, Mole Antonelliana näkötornissa, jossa on myös elokuvamuseo, ja Basilica di Supergassa, sekä kenties myös automuseossa, Fiatin syntysijoilla kun ollaan.
Basilica di Superga, kirkko, näköalatorni ja jalkapallomuseo samassa rakennuksessa. Museo avattiin vuonna 1949 lentoturmassa menehtyneen jalkapallojoukkue AC Torinon muistolle. Lentokone tuhoutui kirkon takana olevassa mäessä.
Keskustan ostoskatujen Via Po ja Via Roma molemmin puolin kulkee kaarikäytävät, joissa on kahvioita ja trendikkäitä myymälöitä. Hintalappua katsoessa tulee joskus epävarma olo: tarkoittaako numerosarja hintaa vai tuotekoodia. Torinossa on lähes kaksikymmentä kilometriä katettuja ostoskatuja. Tämä tietysti tarkoittaa viileää ympäristöä, josta on mukava piipahdella ilmastoituihin myymälöihin.
Muuta nähtävää
Parco Nazionale del Gran Paradiso on Italian vanhin kansallispuisto, jossa on lähes 500 kilometriä polkuja vaellettavaksi. Monte Rosa on Varalloa lähimpänä, ja sieltä voi tehdä päivän mittaisia – tai miksei pitempiäkin – vaelluksia. Sesia-joella järjestetään kanoottiretkiä.
Muita sopivan matkan päässä olevia kohteita on Biellan lähistöllä korkealla kukkulalla sijaitseva pyhäkköalue Santuario d´Oropa, jossa on Madonna Neralle, mustalle naiselle, pyhitetty kirkko.
Merkkituotteiden metsästäjien paratiisit
Matkalla Santuario d´Oropaan teini-ikäinen tyttäremme hihkuu takapenkillä, sillä lähestymme merkkituotteita metsästävän paratiiseja. Biellaa kutsutaan villakaupungiksi. Sen alueella on paljon tekstiiliteollisuutta ja monia outlet-myymälöitä, jotka myyvät edellisen sesongin merkkituotteita alennuksella. Mukaan tarttuvat järjettömän kalliit varvastossut. Samalla rahalla olisi saanut kengät Suomesta.
Borgomanerossa on myös tehtaanmyymälöitä ja outlet-myymälöitä.
Lähes kahden tunnin ajomatkan päässä Varallosta on Serravalle Scrivia suuri outlet-myymäläalue. Sinne voi suunnata jos haluaa viettää päivän edullisia maailmanmerkkejä metsästäen, lähistöllä ei mitään muuta sitten olekaan. Italiassa moottoritiemaksut ovat sitä luokkaa, että alennettuja merkkivaatteita kannattaa kasata hieman useampia ostokoriin, jotta säästöä syntyisi.
Riisiä, viiniä ja tryffeleitä
Viineistä kiinnostuneille Astin ja Monferraton alueella löytyy katseltavaa ja maisteltavaa. Lukuisat viinitilat tarjoavat tuotteitaan edulliseen hintaan. Mieleistään voi haeskella maistelemalla valikoimia tilan viinikellarissa. Sadonkorjuuaika sijoittuu yleensä lokakuulle mutta vaihtelee vuosittain. (Tänä vuonna rypäleiden arvellaan olevan kypsiä jo elokuun lopussa.)
Matka Varallosta Astiin taittuu parissa tunnissa autolla. Matkan varrella on maissipeltoja ja riisiviljelmiä silmän kantamattomiin. Vercellin ja Novaran alue riisinviljelyn keskus. Sieltä matkaa risoton raaka-aine monille miljoonille lautasille. Vercelliä sanotaan Euroopan riisin pääkaupungiksi.
Tryffeleistä kiinnostunut jatkaa vielä matkaa Albaan. Paikkakunta on kuuluista valkoisista tryffeleistään. Matkalukemiseksi tai muuten vaan Michael Dibdinin ”Loppusilaus”. Dekkarin tapahtumat sijoittuvat Albaan, tryffeleiden ja viinien maailmaan.
Arrivederci! Näkemiin! on hyvä lopetus matkalle. Italiaan palaa mielellään, siellä on helppo hengittää.
—–
Varallo 7400 asukasta
Varallon ravintoloita:
Sfinge- tee varaus, pyydä joen puolelle mikäli arvostat maisemia
Il Gardino – lauantaisin täynnä, hyvää pitsaa
Oca Giuliva – hyvää pastaa
Baraggia di Bocassa puolen tunnin ajomatkan päässä:
Pizzeria Lampara, merenherkkuihin ja pizzaan erikoistunut paikka, johon paikalliset tulevat pitkienkin matkojen takaa, viikonloppuisin täynnä, kannattaa varata etukäteen
www.atlvasesiavercelli.it